Kauneusihanteista ja mikroduunista

Kauneusihanteistani ei löydy liika nättejä luonnoksia, hahmotelmia, valmiita töitä ja installaatioita. Perinteisen markkinaviestinnän keinovalikoimaa ei tahdo käyttää, koska silloin tylsistyisin ja menettäisin luottamuksen itseeni

Kehitän kirjoituksissani hienoja tavoitteita, jotka rönsyilevät hurjasti, tekstimassoihin upotan salaa outoja, rumia, rosoisia, haavoittuneita, keskeneräisiä, kummallisen ja ihmeellisiä virityksiä.

Kummajaiset ja örvelöt eivät näyttäydy sosiaalisesti salonkikelpoisina. Haluan niiden avulla kehittää kohti kummallisuutta opastavaa viestintää. Lopputuloksesta ei silloin saa pitää tarkkaa kirjanpitoa, koska ilmaisutaseeseen tulee vain pitkiä miinuksia.

En ole maalannut porsliinikukkia sileälle pinnalle. Jutuissani käytän piirroksia, jotka ensin luonnostelen jäte-, kierrätys- ja käärepaperille, jotka antavat tiedostoille ja teoksille suloisen rosoisen pinnan. E71-kameralla pystyn hälventämään aitouden vaikutelmaa ja kuvankäsitellyllä syntyy vaivattomasti lopullinen julkaistava kuva.

videokertomuksilla ei ole alkua, loppua tai sisältöä

Toivon, että katsojat ja lukijat ajautuvat hauskoihin tulkintoihin hahmojen ja esineiden varjossa. Tein parikymmentä vuotta takaperin viivapiirroksia faksien koristeeksi; monet niistä oli hiuskarvan varassa epäonnistua. Valokuvissakaan en silloin tähdännyt normaaliin kauneusihanteeseen. Metsästin kummia aiheita. Halusin lähestyä todellisuutta marginaalista.

Puhdas, valoisa ja kaunis eivät kuvaile maailman symboliikkaa. Ihmeelliset sovellukset ja outous miellyttävät minua. Haluan kokeilla ja etsiä uusia omituisia tulkintoja varjoisilta kujilta. On rohkeasti mentävä lähemmäs aihetta. Usein etäännyn olennaisesta niin kauas, etten saa sanotuksi yhtään mitään. Nollaviestintää on pakko harjoitella, koska muuten epäonnistuu myös, silloin kun haluaisi välittää jonkun sanoman.

Yhtenä soossina, takkuisena, kaikkea problematisoivana, hiukan hölmönä, avuttomana, oudot hahmot elokuvissani: keräilen fiktiivisiä hahmoja arkitodellisuudesta, joka eivät kerro elokuvan tekijöiden ambitioista yhtään mitään.

Taiteilijat eivät ole itsenäisiä neroja, sosiaalisessa mediassakin teemme ryhmätyötä. Yhden ihmisen panoksella emme pötkisi kovinkaan pitkälle. Tekijän lisäksi prosessin osallistuu lukija, näkijä, katsoja, joka rakentaa teoksen valmiiksi tulkinnoillaan. Vasta silloin tapahtuu puolivalmiin loppuun saattaminen.

Renessanssin aikana suuret taiteilijat tekivät paljon yhteistyötä. Käsityö oli kunniassa, kun he valmistivat suuria tilaustöitä kirkolle ja mesenaateille.

Mikroduunin visuaalinen valinta- ja valvontakeskus

Miten mikroduuni määritellään? Pitääkö kellään olla kokonaiskuvaa tarjolla olevista tehtävistä ja toimeksiantojen suorittajista vai valvooko jokainen vain omaa mikromaailmaansa?

Japanilaiseen Otetsudai-ratkaisuun kuuluu työn tarjoajan mini-CV. Mikroduunarin antamien tietojen perusteella työnantajat voivat karttapohjaisesta järjestelmästä valita lähellä olevista parhaista tarjokkaista pikaduunin suorittajan.

Työntekijä kaipaa tietoa tehtävästä, työajasta, osaamisvaatimuksesta, palkkiosta jne.

Kesätyöt kiinnostavat opiskelijoita

Porvoossa kesäduunin hakuaika meni umpeen 5.3.2010. Yli viisitoistavuotiaat tarjoavat mielellään työpanostaan kaupungin 120 tunnin slottiin. 785 hakijaa tavoittelee tarjolla olevaa 70 kesätyöpaikkaa. Aikaisemmin hakijoita on ollut 700, joten määrä on nousussa.

• vain kymmenen prosenttia saa kesäduunin
• kaupunkien kesätyöpaikat kiinnostavat nuoria

Porvoossa on tarkoitus laittaa tietoja valinnoista kaupungin verkkosivuille, mutta henkilölistaa ei voi julkistaa, koska se olisi ristiriidassa henkilötietolain kanssa. Porvoolaisnuoret saavat 120 tunnin kesäpestistä 902,78 euron korvauksen.

Henkilövalintoja ei tehdä arpomalla, koska se antaisi väärän kuvan nuorisolle. Valinta tapahtuu hakemusten pohjalta. Parhaat kutsutaan haastateltaviksi, jolloin hakijoilla on mahdollisuus esittää parhaat puolensa.

Parempia sähköisiä palveluja mikroduunin edistämiseksi

Sähköisiä palveluita halutaan parantaa ja julkisia hankintoja keskittää. Miten tämä vaikuttaa mikroduunien organisointiin?

Julkisten palvelujen ulkoistamisessa mikroduunit tarjoavat oivan harjoitusmaaston. Pienten duunien teettämistä organisaatioiden ulkopuolella harva vastustaa. Palveluseteleiden nykyistä laajempi käyttö edistäisi mikroduunin kehittämistä.

Miten työn tuottavuutta pitäisi kehittää 2010-luvulla? Tuottavuuden kasvulla tarkoitetaan sitä, että samassa ajassa saadaan valmistettua enemmän tai arvokkaampia asioita tai tarjottua laadukkaampia palveluita kuin aiemmin.

Miten tietoyhteiskunnan kehittäminen voisi vastata tuottavuuden nostovaatimukseen? Julkinen hallinto ei toimi tarpeeksi hyvin sähköisesti kansainvälisissä vertailuissa. Kasvutyöryhmä tähtää suurten hankintojen keskittämiseen, mutta mikroduuni on usein paikallista ja pientä.

Tuottavuus ei välttämättä tarkoita sitä, että tuotetaan enemmän, vaan että tuotetaan parempaa. Kasvu on hidastunut 1970-luvulta alkaen. 2000-luvulla se laski yli kolmesta prosentista noin kahteen prosenttiin vuodessa.

Kasvutyöryhmä ehdottaa myös, että vastuu julkisten sähköisten palvelujen kehittämisestä annettaisiin yhdelle selkeälle taholle, valtionvarainministeriölle.

Lisäksi julkisia hankintoja tulisi keskittää entistä ammattimaisempiin organisaatioihin ja opiskelijoiden etuisuuksia voitaisiin karsia.  Tämä saattaa olla myrkkyä pk-yrityksille: mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin vähenevät olennaisesti, kun hankintojen volyymit kasvavat ja hankinnan kohteista tulee suuria kokonaisuuksia.

Kaikessa täytyy huolehtia siitä, että tuottavuus syntyy laadusta.

Miten syvälle suomalainen hyvinvointiyhteiskunta vajoaa?

Oletko ehdolla vaaleissa? Pyritkö politiikkaan? Onko sinulla poliittisia intohimoja?

Olen sotilas ja taistelija, joka tähtää taidoillaan kansakunnan hyvinvoinnin pelastamiseen.

En ole mukana puoluevaltuuskunnissa tai työryhmissä, jotka tähtäävät paperisodan voittamiseen.

Minua kiinnostaa “todellinen muutos” ja se ei lähde kynästä, mutta mahdollisesti läppärin näppäimistöstä.

En mielestäni ole onnistunut erityisen hyvin niissä tehtävissä, joita teen, mutta minulla on sanottavaa.

Perinteinen vaikuttaminen pakottaa tekemään pitkää päivää ja hirveästi turhaa työtä. Kunnianhimoni suuntautuu muihin asioihin: haluan muuttaa maailmaa aidosti ja perinteisen politiikan raameissa se on mahdotonta.

En halua tulla perinteiseksi, vainoharhaiseksi ja katkeraksi poliitikoksi. On käytettävä muita aseita. Olemme sotatilanteessa ja nyt on pakko kerätä taisteluun kaikki kynnelle kykenevät.

Ranskassa opin ymmärtämään sarjakuvaa

Ranskassa opin ymmärtämään, että on muutakin sarjakuvaa kuin Aku Ankka, Pecos Bill, Tex Willer ja Taika-Jim.

Anguéleme, ranskalaisen sarjakuvan pääkaupunki, sijaitsee Länsi-Ranskassa ja tammikuussa siellä on suuret sarjakuvakemut.

Sarjakuva on kuudessakymmenessä vuodessa kehittynyt moneen suuntaan. On pahuutta, kauheutta, sci-fiä, pornoa ja kovan luokan taidetta.

Sarjakuvataiteilijat ovat piirtäneet uusia versioita lapsuutensa sankareista. Tarzan näyttää Matti Hagelbergin teoksissa aivan toisenlaiselta. Uuden ajan tyypit eivät ole realistisia lihaskimppuja, mutta saattavat kommunikoida Jeesuksen kanssa.

Sarjakuva on entistä poliittisempaa. Se on muuttunut käsitteellisemmäksi taiteeksi. Jotkut sarjakuvat päätyvät nykyään taidemuseoihin.

Monet nuoret piirtäjät unelmoivat sarjakuvapiirtäjän urasta, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään sanottavaa. Piirtämisen taito ei vielä riitä, jollei ole viestiä.

• Naiset tekevät tuloaan
• Aikaisemmin sarjakuva oli maskuliininen maailma
• Nuoret naistaitelijat ovat lukeneet sarjakuvaa radikaalisti väärin
• Seurauksena on tulkintojen ja näkökulmien muutos
• Sarjakuvien tuotanto on eurooppalaisittainkin pienten piirien toimintaa
• Sarjakuvien suosio kasvaa edelleen
• Lamasta huolimatta Ranskassa myytiin enemmän sarjakuvia kuin aikaisemmin
• Runouden vaarana on, ettei kukaan lue sitä

Luovuus syntyy sisäisestä pakosta

Luovuus edellyttää vapautta elääkseen. Professori Kari Uusikylä on luovuuden asiantuntija.

Lapsen tai murrosiässä olevan nuoren ei ole helppo tehdä asioita omalla tavallaan, koska epäonnistumisen ja siitä seuraavan pilkan kestäminen voi olla ylivoimaista.

• Ryhmäpaine on luovuuden este.
  
• Yhdenmukaisuusvaatimukset tappavat luovuutta tehokkaasti.

Luovuuden edellytykset tunnetaan varsin hyvin, mutta hyvien olosuhteiden rakentaminen on silti työelämässä vaikeaa.

Maailma suosii normaalia sopeutujaa, joka suorittaa annetut tehtävät tehokkaasti ja liikoja kyseenalaistamatta.

• Mitä luovuus on?
  
• Jotain, mikä on uutta itselle
  
• Tanssi ja teatteri purkuvälineinä
  
• Uuden luomista
  
• Soitan, piirtelen, kirjoitan
  
• Itsensä ilmaiseminen
  
• Taideaineiden suosiminen parantaa luovuutta

Luovasta luokasta muutama rivi

1. Luova luokka tekee tuloaan
2. Luovat toimialat nousuus
3. Kyky tuottaa jotain uutta
4. Kykyrakenteet ojennukseen
5. Erityislahjakkuuksien kehitys
6. Kulttuuri
7. Geenit luovuudelle
8. Ympäristö ja vuorovaikutus
9. Monimutkainen suhde uudistuksiin
10. Geenit eivät voi toimia tyhjiössä
11. Rajaton määrä mahdollisuuksia
12. Kasvupessimistit voitetaan
13. Oppimishistoria kiinnostaa
14. Aktiivinen vuorovaikutus on jutaa

Innovaatioiden tarve ja kaipuu

Suomi tarvitsee metsän ja ict:n rinnalle kolmannen tukipilarin - tai useita muita tukijalkoja.

Osaamispohjamme laajentaminen on tarpeen ja rakenteita pitää vahvistaa. Siirtyminen teollisuusyhteiskuntaan on haaste kansakunnallemme.

Arvoepäjatkuvuuden innovaattoreita ovat esimerkiksi Google, Ryan Air, Lidl ja e-On, jotka ovat tulleet markkinoillemme takavasemmalta uusilla konsepteilla.

Menestykseen uusilla arvontuotantomalleilla ja arvoverkostoilla.

Uusia ajatuksia ei kannata tarjota vanhoille rakenteille, vaan on luotava uudet arvoketjut, joilla mennän heilahtaen oikealta ohi.