Yritän järkeillä mikroduunia kainuulaisesta näkökulmasta. Ikkunakuva on Sotkamon Nesteen ikkunasta. Kuulin eilen ensimmäistä kertaa japanilaisesta Otetsudai-toimintamallista, jossa tarjolla olevat duunit näkyvät paikkatietojärjestelmästä.
Miten japanilaisten kehittämä Otetsudai-malli toimii Sotkamossa tai Loviisassa ja miten se dynamisoisi paikallista kysyntää ja tarjontaa?
Tulevaisuudentutkija Ray Hammondin mielestä olemme tulleet luonnollisen evoluution päätepisteeseen. Pian koneiden äly menee yli meidän kaikkien ymmärryksen.
Muistelen yhteisöjä ja yrityksiä, jotka pyytelevät virallisia tarjouksia muutaman sadan euron hommista, kun ovat tottuneet byrokratiaan omissa toimissaan. Voisiko tätä duunin määrittelytaakkaa siirtää koneille? Tietokannat pukkaisivat pikatarpeet, mikro- ja nanotyöt tekijöiden luureihin.
Entä jos vain ilmoittaisimme, että minulla on pieni keikka: kuka tulee auttamaan tai tekemään? Joskus tarjouksen miettimiseen menee enemmän aikaa kuin itse työn tekemiseen.
Elämme jo melkein 24/7/365-maailmassa, joka synnyttää uudenlaisia mikroduuneja. Niitä ei ehdi ilmoitella lehtien pikkuilmoituksissa. Tekemisen tarpeet on saatava jakeluun välittömästi ilman viiveitä ja mikroduunarit palkataan lennosta silmänräpäyksestä.
Koneet voivat puhua meille. Tehtävänkuvaukset ovat valmiina koneilla ja ne ilmaistaan selkokielisinä asiasta kiinnostuneille. Tulevaisuuden laitteisiin voidaan syöttää ihmisyyteen kuuluvaa henkisyyttä ja moraalisia arvoja.
Dynamiikkaa tarvitaan, joustavuutta ja ketteryyttä. Luottamuspääomaa voi syntyä myös tekojen kautta ei papereita pläräämällä. EU-hankkeet ovat tuoneet kulttuurimme hirmuisesti paperisotaa, joka ei hyödytä ketään.
Voimme olla yhteydessä työnantajiimme tai potentiaalisiin mikroduunareihin kaiken aikaa kännykän ja tietokoneen avulla. Eivätkä vain ihmiset ole yhteydessä toisiinsa, vaan kaikkia tarpeellisia ja tarpeettomia laitteita, koneita, välineitä ja vehkeitä valvotaan ja ohjataan langattomasti.
Ihmisen oma vastuu itsestään, hyvinvoinnistaan, onnellisuudestaan ja työllistymisestään korostuu. Olemme syvällisesti sosiaalisia olentoja: rajattomassa ja sinkkuuntuvassa maailmassa rajaton yhteys muihin on ihmisen uusi perhe. Tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa läheskään kaikilla ei ole pomoa, mutta ihmisen tarve kuulua johonkin ei kuitenkaan katoa.
Mikroduunin rinnalle ehkä nousee pirstoutunut elämäntyyli, jossa ihmissuhteetkin ovat verkkojen ja pikatapaamisten varassa.
