Olen valmistautunut kirjan kirjoittamiseen. Teemana on:
Muutos
Uudistuminen
Menestys
Kansainvälistyminen
Ei mitään uutta auringon alla. Idea syntyi vuonna 1985. Tie ideasta toteutukseen kestää neljännesvuosisadan.
Mutta päättäväisesti etenen kohti tavoitetta. Tänään saimme valmiiksi tarjouksen Sitralle. Saas nähdä selviääkö konsortiomme toiselle kierrokselle. Parasta yritimme ja annettavaa tietenkin on, mutta osasimmeko selittää, mitä osaamme ja kuinka hyvin tulevaisuusskenaario avattiin?
Kauneusihanteistani ei löydy liika nättejä luonnoksia, hahmotelmia, valmiita töitä ja installaatioita. Perinteisen markkinaviestinnän keinovalikoimaa ei tahdo käyttää, koska silloin tylsistyisin ja menettäisin luottamuksen itseeni
Kehitän kirjoituksissani hienoja tavoitteita, jotka rönsyilevät hurjasti, tekstimassoihin upotan salaa outoja, rumia, rosoisia, haavoittuneita, keskeneräisiä, kummallisen ja ihmeellisiä virityksiä.
Kummajaiset ja örvelöt eivät näyttäydy sosiaalisesti salonkikelpoisina. Haluan niiden avulla kehittää kohti kummallisuutta opastavaa viestintää. Lopputuloksesta ei silloin saa pitää tarkkaa kirjanpitoa, koska ilmaisutaseeseen tulee vain pitkiä miinuksia.
En ole maalannut porsliinikukkia sileälle pinnalle. Jutuissani käytän piirroksia, jotka ensin luonnostelen jäte-, kierrätys- ja käärepaperille, jotka antavat tiedostoille ja teoksille suloisen rosoisen pinnan. E71-kameralla pystyn hälventämään aitouden vaikutelmaa ja kuvankäsitellyllä syntyy vaivattomasti lopullinen julkaistava kuva.
Toivon, että katsojat ja lukijat ajautuvat hauskoihin tulkintoihin hahmojen ja esineiden varjossa. Tein parikymmentä vuotta takaperin viivapiirroksia faksien koristeeksi; monet niistä oli hiuskarvan varassa epäonnistua. Valokuvissakaan en silloin tähdännyt normaaliin kauneusihanteeseen. Metsästin kummia aiheita. Halusin lähestyä todellisuutta marginaalista.
Puhdas, valoisa ja kaunis eivät kuvaile maailman symboliikkaa. Ihmeelliset sovellukset ja outous miellyttävät minua. Haluan kokeilla ja etsiä uusia omituisia tulkintoja varjoisilta kujilta. On rohkeasti mentävä lähemmäs aihetta. Usein etäännyn olennaisesta niin kauas, etten saa sanotuksi yhtään mitään. Nollaviestintää on pakko harjoitella, koska muuten epäonnistuu myös, silloin kun haluaisi välittää jonkun sanoman.
Yhtenä soossina, takkuisena, kaikkea problematisoivana, hiukan hölmönä, avuttomana, oudot hahmot elokuvissani: keräilen fiktiivisiä hahmoja arkitodellisuudesta, joka eivät kerro elokuvan tekijöiden ambitioista yhtään mitään.
Taiteilijat eivät ole itsenäisiä neroja, sosiaalisessa mediassakin teemme ryhmätyötä. Yhden ihmisen panoksella emme pötkisi kovinkaan pitkälle. Tekijän lisäksi prosessin osallistuu lukija, näkijä, katsoja, joka rakentaa teoksen valmiiksi tulkinnoillaan. Vasta silloin tapahtuu puolivalmiin loppuun saattaminen.
Renessanssin aikana suuret taiteilijat tekivät paljon yhteistyötä. Käsityö oli kunniassa, kun he valmistivat suuria tilaustöitä kirkolle ja mesenaateille.
Taantuman aikana tuottavuus ja tehokkuus muodostava työpaikalla hoetun mantran ilman, että niiden merkitystä pohdittaisiin tarkemmin.
Pinnallinen tehostamispuhe ei välttämättä johda mihinkään. Hyvien työntekijöiden sijaan nyt etsitään monilahjakkuuksia
Ihmisistä ei voi tehdä monitoimikonetta. Vaikka monipuolisuus on tervetullutta moneen toimenkuvaan, asiassa piilee ongelma: ihmisten oletetaan haluavan ja kykenevän tekemään kaikkea yhtä aikaa. Yksilöiden kykyprofiilit eivät aina tue viiden projektin samanaikaista tekemistä.
Jotkut haluavat keskittymisrauhaa muutaman asian hoitamiseen Useimmiten ihminen tekee sitä, missä on luontaisesti hyvä, mutta piileviäkin kykyjä löytyy jokaisesta. Kasvanut kiire ja koulutuksen puute estävät uinuvien taitojen esille tulemisen.
Mikroduuni –portaalin toiminnallisia ehtoja ovat:
1. Tehtävän antaja (nimi ja osoite)
2. Sijainti (karttapohjainen järjestelmä)
3. Tehtävän kuvaus (kuva, teksti, grafiikka)
4. Hinta (tarjouspyyntö tai urakkahintaehdotus)
5. Maksutapa (tarvitseeko oman “pankin”?)
6. Ehdot (aika, paikka, alku, valmis, luovutus, laatu)
Mietin tässä OVI-portaalin soveltuvuutta. Sinne voi sijoittaa kuvia. Siellä on kalenteri. Se toimii kännykällä, mutta se on henkilökohtainen.
Toimiiko pikkuduuni pelkkänä kohtauspaikkana? Ottaako se vastuuta tehtävien sujumisesta? Tuoko se myös hallinnollista lisäarvoa? Miten varmistetaan, että duunitori kehittyy ja pysyy mukana kilpailussa?
Taloudellisten ennustelaitosten näkemykset Suomen taloudesta ovat synkistyneet nopeasti. Etla ennusti vielä kuukausi takaperin vuosille 2009 ja 2010 kahden prosentin kasvua, mutta torstaina 30. lokakuuta 2008 kansantalouden kasvuarvio oli tipahtanut nollaan.
Nyt tarvitaan ihmisiä, joilla on turnauskestävyyttä.
Hallitusherrat puhuvat elvytyksestä, joka estää kotitalouksien kysynnän notkahduksen. Puheenjohtaja Sauli Niinistö esitti vuorostaan vastavirtaan kulkemista. Hän poistaisi veronalennukset. Pääministeri Vanhanen kontraa: Veronkevennykset toteutetaan eikä leikkauksia suunnitella.
Public-Private yhteistyöllä eteenpäin!
Kunnissakin varaudutaan leikkauksiin, mutta toisaalta rakentamisen piristämiseksi haetaan keinoja. Syytäkin on: UPM ja Stora Enso ovat ilmoittaneet pitkistä seisokeista sahateollisuudessa. Levyä ja vaneria tarvitaan entistä vähemmän. Rakennustarvikkeiden kauppiaatkin ovat hepakssa.
Suomi elää metsästä vielä 2100!
Hellurei ja hellät tunteet, kun sirkkelit ny sammutetaan, on syytä olettaa, etteivät kaikki sahat käynnisty vuonna 2010; Stora Enson Tolkkisten saha kuuluu näiden joukkoon. Heinolan vaneritehtailla pelätään samaa kohtaloa. Tarkempaa tietoa päätöksistä löytyy esim. UPM:n verkkosivuilta.
Palvelujen uudelleen designaamisessa valtava potentiaali.
Milloin viimeksi kävit parturissa tai kampaajalla? 1990-luvun lama iski mm. partureihin ja hammaslääkäreihin. Ihmiset pidensivät tukanleikkuun ja permanenttien tekovälejä. Hammaslääkäriin mentiin vasta viime tipassa, kun särkylääkkeet eivät enää auttaneet.
Pelko pois Rosemarie!
Emme vielä ole lähelläkään tuon ajan synkimpiä päiviä, mutta nyt on myös hyvä aika miettiä, voimmeko lieventää näköpiirissä olevaa alamäkeä. Onko pakko mennä samanlaiseen luisuun vai voimmeko suomalaisina kuluttajina ja päätöksentekijöinä vaikuttaa tulevaan kehitykseen?
Jälleenrakentamisen henkeä tarvitaan.
Kotimaan toimet eivät ratkaise kaikkea; ehkä vain pienen osan, mutta mediat etsivät valopilkkuja eri puolilta maailmaa. Jos suurennuslasi osuu Suomeen myönteisessä valossa, silloin brändityöryhmä voi lähettää kansalle kiitoskortin.
Takaisin 50-luvulle. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Lisätietoja metodeista löytyy tästä osoitteesta: KK-Net.
