Tee tämä työ, mutta älä käytä siihen aikaa, on melko tyypillinen pienyrityksen toimeksianto. Pienten yritysten kaupallistaminen ja brändääminen on kuitenkin vaativaa työtä, koska yleensä lähtökohtana on nollatason tunnettuus.
- Tunnettuuden luominen
- Nosteen aikaansaaminen
- Asiakassuhteiden syventäminen
Yritän järkeillä mikroduunia kainuulaisesta näkökulmasta. Ikkunakuva on Sotkamon Nesteen ikkunasta. Kuulin eilen ensimmäistä kertaa japanilaisesta Otetsudai-toimintamallista, jossa tarjolla olevat duunit näkyvät paikkatietojärjestelmästä.
Miten japanilaisten kehittämä Otetsudai-malli toimii Sotkamossa tai Loviisassa ja miten se dynamisoisi paikallista kysyntää ja tarjontaa?
Tulevaisuudentutkija Ray Hammondin mielestä olemme tulleet luonnollisen evoluution päätepisteeseen. Pian koneiden äly menee yli meidän kaikkien ymmärryksen.
Muistelen yhteisöjä ja yrityksiä, jotka pyytelevät virallisia tarjouksia muutaman sadan euron hommista, kun ovat tottuneet byrokratiaan omissa toimissaan. Voisiko tätä duunin määrittelytaakkaa siirtää koneille? Tietokannat pukkaisivat pikatarpeet, mikro- ja nanotyöt tekijöiden luureihin.
Entä jos vain ilmoittaisimme, että minulla on pieni keikka: kuka tulee auttamaan tai tekemään? Joskus tarjouksen miettimiseen menee enemmän aikaa kuin itse työn tekemiseen.
Elämme jo melkein 24/7/365-maailmassa, joka synnyttää uudenlaisia mikroduuneja. Niitä ei ehdi ilmoitella lehtien pikkuilmoituksissa. Tekemisen tarpeet on saatava jakeluun välittömästi ilman viiveitä ja mikroduunarit palkataan lennosta silmänräpäyksestä.
Koneet voivat puhua meille. Tehtävänkuvaukset ovat valmiina koneilla ja ne ilmaistaan selkokielisinä asiasta kiinnostuneille. Tulevaisuuden laitteisiin voidaan syöttää ihmisyyteen kuuluvaa henkisyyttä ja moraalisia arvoja.
Dynamiikkaa tarvitaan, joustavuutta ja ketteryyttä. Luottamuspääomaa voi syntyä myös tekojen kautta ei papereita pläräämällä. EU-hankkeet ovat tuoneet kulttuurimme hirmuisesti paperisotaa, joka ei hyödytä ketään.
Voimme olla yhteydessä työnantajiimme tai potentiaalisiin mikroduunareihin kaiken aikaa kännykän ja tietokoneen avulla. Eivätkä vain ihmiset ole yhteydessä toisiinsa, vaan kaikkia tarpeellisia ja tarpeettomia laitteita, koneita, välineitä ja vehkeitä valvotaan ja ohjataan langattomasti.
Ihmisen oma vastuu itsestään, hyvinvoinnistaan, onnellisuudestaan ja työllistymisestään korostuu. Olemme syvällisesti sosiaalisia olentoja: rajattomassa ja sinkkuuntuvassa maailmassa rajaton yhteys muihin on ihmisen uusi perhe. Tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa läheskään kaikilla ei ole pomoa, mutta ihmisen tarve kuulua johonkin ei kuitenkaan katoa.
Mikroduunin rinnalle ehkä nousee pirstoutunut elämäntyyli, jossa ihmissuhteetkin ovat verkkojen ja pikatapaamisten varassa.
Sähköisiä palveluita halutaan parantaa ja julkisia hankintoja keskittää. Miten tämä vaikuttaa mikroduunien organisointiin?
Julkisten palvelujen ulkoistamisessa mikroduunit tarjoavat oivan harjoitusmaaston. Pienten duunien teettämistä organisaatioiden ulkopuolella harva vastustaa. Palveluseteleiden nykyistä laajempi käyttö edistäisi mikroduunin kehittämistä.
Miten työn tuottavuutta pitäisi kehittää 2010-luvulla? Tuottavuuden kasvulla tarkoitetaan sitä, että samassa ajassa saadaan valmistettua enemmän tai arvokkaampia asioita tai tarjottua laadukkaampia palveluita kuin aiemmin.
Miten tietoyhteiskunnan kehittäminen voisi vastata tuottavuuden nostovaatimukseen? Julkinen hallinto ei toimi tarpeeksi hyvin sähköisesti kansainvälisissä vertailuissa. Kasvutyöryhmä tähtää suurten hankintojen keskittämiseen, mutta mikroduuni on usein paikallista ja pientä.
Tuottavuus ei välttämättä tarkoita sitä, että tuotetaan enemmän, vaan että tuotetaan parempaa. Kasvu on hidastunut 1970-luvulta alkaen. 2000-luvulla se laski yli kolmesta prosentista noin kahteen prosenttiin vuodessa.
Kasvutyöryhmä ehdottaa myös, että vastuu julkisten sähköisten palvelujen kehittämisestä annettaisiin yhdelle selkeälle taholle, valtionvarainministeriölle.
Lisäksi julkisia hankintoja tulisi keskittää entistä ammattimaisempiin organisaatioihin ja opiskelijoiden etuisuuksia voitaisiin karsia. Tämä saattaa olla myrkkyä pk-yrityksille: mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin vähenevät olennaisesti, kun hankintojen volyymit kasvavat ja hankinnan kohteista tulee suuria kokonaisuuksia.
Kaikessa täytyy huolehtia siitä, että tuottavuus syntyy laadusta.
Heitän tähän merta edemmäs kalaan -esimerkin Venäjältä, jossa kaukolämpöverkkojen siirtohävikit ovat 60 % verrattuna Suomen alle 10 %. Jos nämä hot-spotit olisivat verkossa teknologiatoimittajien nähtävissä, avoimen datan pohjalta visuaalisesti saatavissa, olisi energia-alan yrityksillä helpompaa tarttua "vuotoihin".
Kartoitukset, energiatehokkuusanalyysit, vuotokohtien määrittelyt on joka tapauksessa tehtävä. Tehdään tästä yhdessä venäläisten kanssa avoin karttatietojärjestelmä, jotta ratkaisun toimittajat pääsevät tarjouksia tekemään ja ratkaisuja laatimaan.
Venäjällä olisi tarvetta noin 50 000 hajautetun energian tuotannon laitokselle (1-10 MW). Tarvekartta, budjetti ja aikataulu helpottaisi operaation toteuttamista. Työmaata kunnossapidossa, energiatehokkuuden lisäämisessä ja uudisrakentamisessa riittäisi meille ja muille kymmeniksi vuosiksi.
Energiatehokkuuden lisääminen mahdollistaisi öljyn ja kaasun viennin lisäämisen ja vientitulojen kasvattamisen. Suomalaisilla olisi teknistä osaamista, mutta näin ison elefantin syömiseen tarvittaisiin jonkinlainen makupalasuositus, jonka mieluusti näkisin visuaalisena, karttapohjaisena ja vaikka tähtiluokituksella KUUMA VIILEE KYLMÄ. Kuumat nostettaisiin investointipyramidin huipulle. Lisäisin myös näytön RAHOITUKSESTA.
Alla oleva ilmoituksen jälkeen on tehtävä miljoonasti jalkatyötä ennen kuin kohteet löytyvät. Tietoa varmasti on, kun prosenteistakin pystytään puhumaan ja investointitarpeetkin tiedetään. Kolkyt miljardia olisi ihan siisti diili.
”Energiansäästöön käytetään Venäjällä 30 miljardia dollaria vuoteen 2015 mennessä. Hyvät suomalaisyritykset, kutsun teitä näille markkinoille, jotka ovat hyvin suuret ja hyvin maksukykyiset”, ministeri Sergei I. Shmatko maanitteli viime viikolla kaksipäiväisen Suomi-vierailun yhteydessä.
PS: vastaavanlaisia tarpeita on myös Suomessa, mutta tuossa olisi haastetta muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.
Nuoret menivät kahvilaan tekemään suunnitelmaa. Miehet jäävät kaksin. He juovat cokista (Coca-Cola) muotopulloista.
Biljardinpelaajalla on piippu suussa. Miehet tupakoivat tässä elokuvassa yhtenään. Pöydässä harjoitellaan minuutin hiljaisuutta. Kyseessä on uuden aallon elokuva. En viitsinyt katsoa, kuka tekijä on.
Baarissa on tanssilattia. Moderni tanssi viehättää heitä [kolmea päähenkilöä]. Franz ajattelee kaikkea, eikä oikeastaan mitään. Tanssiessaan tytön rinnat liikkuvat jumpperin sisällä. Hän miettii, huomaavatko miehet liikkeen.
Elokuva on mustavalkoinen. Elämä on sirkusta. Tivolissa voi ampua esineitä voiton toivossa. Päähenkilöt liikkuvat kaupungilla, Pariisissa.
Iltahämärässä ajatellaan nykyisyyttä ja menneisyyttä. Liikkuva metroko kuvastaa tulevaisuutta?
Miehen ja naisen suhde mietityttää. Teksteissä on filosofisia heittoja. Metrossa ihmiset näyttävät onnettomilta. Avioliitto otetaan puheeksi. Tyttö laulaa, hänellä on kaunis ääni. Tapahtumat kulkevat verkkaisessa tahdissa eteenpäin.
Haluaisitko uskoa taivaan sineen? Odile Monnot on hänen (elokuvan nuori nainen) nimensä. Hetken kaikki on tavanomaista.
Miehet lukevat juttuja sanomalehdistä. Siihen aikaan lehdet olivat tärkeitä. Pesuaineen nimenä on OMO. Tuotesijoittelu on hiukan.
Koripallo sopii kaupunkiin. Kuvia koripallokentältä. He suunnittelevat keikkaa illaksi. Miksi tyttö pelkää hattupäistä miestä, jolla on päällystakki?
Heidän pitää keksiä peitetarina. Tarkoituksena on rosvota tytön tädin rahat. Tarina valehtelevasta intiaanista, joka lähetettiin matkoihinsa ikiajoiksi, on viehättävä, kun tämä kertoo reservaatissa asuneille autoista, lentokoneista ja junista. "Valehtelija!" muut sanoivat ja työnsivät kanootin pois rannasta. Häneltä evättiin paluuoikeus.
Bijouterie. Seinen rannalla on lehtikojuja. Hotellissa miehen huoneen numero on 35. Tieto on merkityksetön, siksi mainitsen sen tässä. He juoksevat taidemuseo Louvren läpi.
Jokilaivat liikkuvat Seinellä. He vievät auton sähköyhtiön pihalle. Se selittää suurkaupungin valot.
Tyttö antaa tuleville rosvoille nailonsukkansa. Niillä he suojaavat kasvonsa. Murtovarkaat eivät vältä sormenjälkien jättämistä. Farssi.
Koirasta ei ole vaaraa. Tyttö kielsi siltä haukkumisen. Varkaat eivät pidä kiirettä. He eivät pääse lukittuun huoneeseen ilman tikkaita.
Miehet saavat raskaat tikkaat paikoilleen, mutta eivät saa ikkunaa rikottua. Operaatio menee mönkään.
Heillä on huono säkä. Yritys on pakko uusia. Rosvot jäivät ilman saalista. Tyttö jää parvekkeelle.
Seuraavana päivänä kaikissa huoneissa on uudet lukot. Tarina jatkuu. Lopulta paha saa palkkansa, kaksi miestä ampuvat toisensa, vuoronperää. Mies ja nuori nainen pakenevat autolla paikalta, ajavat satamaan ja jättävät menneisyytensä taakseen. Laiva vie heidät muille maille tuntemattomille. FIN.
Sen pituinen se!
