Kompostoituneesta osaamisliejusta tulevaisuuden työ

@ConnectIrmeli eli Irmeli Aro kirjoitti tänään [29.9.2010] Qaikun Huomenta -ketjussa: Huomenta. Tänään: 1996 kirjoitettiin aiheesta "Kohti tietoon perustuvaa yrittämistä". Se on aloitusartikkeli kaupallisten tietoprosessien (johon mm. sosiaalinen media on tietojohtamisen opetuksessa pistetty) tehtävää varten. -Mielenkiintoista katsella, mitä 1996 on tavoiteltu. Silloin ainakin omassa (ja asiakasorganisaatioissa) lähdettiin selkeästi kohti ihan erityyppistä työnjakoa ja myös sisältöä. Toteutus jäi erinäköisen organisaatiokaavion piirtämiseksi. Ihmiset toimi niin kuin ennenkin tai niin kuin oli aina toimittu. MITÄ oikeastaan silloin olisi pitänyt tehdä / saada aikaan. Sen tekemättömyyden takana ne innovaatiotkin on piilotettuna.

Innostuin avauksesta ja kommentoin…

Helge: @ConnectIrmeli Vilkaisin yhtä 1996 kirjoitusta ja poimin sieltä ajatuksia "oppivasta organisaatiosta", joka neljän seinän ja organisaatiolaatikoiden mahdollistamissa vuorovaikutteisissa tiloissa (oisko neukkari ja kahviautomaatti) lähestyvät hiljaista tietoa, luutuneita käytäntöjä ja oven raosta tihkuvia ulkoisia tietovirtoja kutsuen kaikkea knowledge managmentiksi. Eräs työkaverini totesi aikoinaan organisaation ns. kumuloituvasta osaamisesta, ettei firma kasva kerros kerrokselta viisaammaksi ja osaavammaksi vaan tieto ja osaaminen vain kompostoituu ja ajan mittaan osaaminen onkin vain mätänevää tietoliejua, jolla ei ole sanottavampaa virkaa. Olisiko avoimuudesta apua ja miten hyödyllinen hiljainen ydinosaaminen saadaan siistattua talteen tuosta liejuuntuneesta ja löyhkäävästä epätiedosta?

Irmeli Aro innostui kommentista ja keskustelu jatkui…

Irmeli Aro vastaa: @visualradio Hyvää metaforaa. Esimerkiksi monella alalla maksettavat "palvelusvuosilisät" - miten se on valjastettu siihen, että henkilöt tosiaankin uudistaa, eikä lisää matskua siihen liejuun?! Nappasin ajatuksen (Perrow 1967), että "luottamus yhteisölliseen päätöksentekoon kasvaa silloin, kun tilanteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi". Silloin kovasti luotettiin teknologiaan - vuorovaikutus kuvataan: "high-interaction nonstandardized coordination mechanisms". Sanoisin saman vuoden 2010 sanoin: wide-interaction emotional capacity and emergent intelligence networks. Tässä on yli 40 vuotta välissä. Aika hyvin on päästy siihen tilaan, että koordinaatiojärjestelmiä on kaikkialla ja kukaan ei tiedä, miten niillä tehtäisiin innovaatioita. Muutos korjaavaan suuntaan seuraavan 40 vuoden aikana on ihan yhtä mahdollinen ja toteutettavissa, kuin miten tähän päivään on tultu 1960 -luvulta.

Helge: @ConnectIrmeli Kompostoituneessa osaamisliejussa saattaa olla jäljellä ravinteita, joita ulkoa tulevat tai tuodut kasvun siemenet voisivat hyödyntää paremmin kuin siiloon sullottu monokulttuuri. Suomi on nyt jälleen laman jälkeen kuvaamassasi "monimutkaisessa tilanteessa" ja lääkkeeksi tähän sopii erinomaisesti törmäännyttävä AVOIMUUS. "WIDE ja high-interaction nonstandardized coordination mechanisms" sopii teoriaksi ja lääkkeeksi. Primitiivisimpinä muotona saattaisi olla seminaari tai koulutustilaisuus, josta osallistuja saa jonkun "tietotartunnan", jonka sitten yrittää istuttaa organisaatioliejuun. Jatkuva vuorovaikutus ympäristön, asiakkaiden, asiantuntijoiden kanssa tuottanee paremman tuloksen. Monokulttuurissa uudet "kasvit" eivät pääse hengittämään, koska ne saattavat nääntyä perusheinikossa; kun ei tule aurinkoa ja huolenpitoa riittävästi. Nokian pääkonttorin siirtämistä pois Suomesta perustellaan sillä, ettei maastamme löydy riittävän vahvaa Internet-ekosysteemiä (osaamista). Etäisyyden voittaminen on kansakunnallemme valtava haaste. Keksitkö kestävää etätyöteoriaa?

 

@RNS Riitta Nieminen-Sundell kommentoi: @visualradio  Kompostoitunut osaamislieju :D Saiskohan tuon termin käytettyä jotenkin työkontekstissa? "Tulevaisuuden työ saa voimansa kompostoituneesta osaamisliejusta". Hihii.

Irmeli Aro jatkoi: @visualradio Otan "kestävän etätyöteorian keksimisen" motoksi. Väitän, että keksin, koska on niin hyvä verkosto kasvamassa.

Irmeli Aro: @RNS Tacit knowledge = kompostoitunut osaamislieju - ahaa -elämysten päivä tänään :)

Riitta Nieminen-Sundell: @ConnectIrmeli No tulipa sekin sitten suomennettua.

Helge: @RNS Yhdistetään voimat "Kompostoituneen osaamisliejun" ja @ConnectIrmeli "Kestävän etätyöteorian keksimisen" -> Tulevaisuuden työn aikaansaamiseksi. Minulle riittäisi aluksi sopimuskoneen konseptointi #mikroduuni organisoimiseksi. Mikroduuni avautuu ajattelussani osatehtävien sarjana, ryppäinä ja klustereina, jotka yhdessä muodostavat saumattomia kompleksisia kokonaisuuksia ja yhdistävänä välineenä on pilviteknologia.

 

Helge: Tässä on aineksia hiljaisen tiedon ja etäyhteistyön yhdistämiseen.

Kauneusihanteista ja mikroduunista

Kauneusihanteistani ei löydy liika nättejä luonnoksia, hahmotelmia, valmiita töitä ja installaatioita. Perinteisen markkinaviestinnän keinovalikoimaa ei tahdo käyttää, koska silloin tylsistyisin ja menettäisin luottamuksen itseeni

Kehitän kirjoituksissani hienoja tavoitteita, jotka rönsyilevät hurjasti, tekstimassoihin upotan salaa outoja, rumia, rosoisia, haavoittuneita, keskeneräisiä, kummallisen ja ihmeellisiä virityksiä.

Kummajaiset ja örvelöt eivät näyttäydy sosiaalisesti salonkikelpoisina. Haluan niiden avulla kehittää kohti kummallisuutta opastavaa viestintää. Lopputuloksesta ei silloin saa pitää tarkkaa kirjanpitoa, koska ilmaisutaseeseen tulee vain pitkiä miinuksia.

En ole maalannut porsliinikukkia sileälle pinnalle. Jutuissani käytän piirroksia, jotka ensin luonnostelen jäte-, kierrätys- ja käärepaperille, jotka antavat tiedostoille ja teoksille suloisen rosoisen pinnan. E71-kameralla pystyn hälventämään aitouden vaikutelmaa ja kuvankäsitellyllä syntyy vaivattomasti lopullinen julkaistava kuva.

videokertomuksilla ei ole alkua, loppua tai sisältöä

Toivon, että katsojat ja lukijat ajautuvat hauskoihin tulkintoihin hahmojen ja esineiden varjossa. Tein parikymmentä vuotta takaperin viivapiirroksia faksien koristeeksi; monet niistä oli hiuskarvan varassa epäonnistua. Valokuvissakaan en silloin tähdännyt normaaliin kauneusihanteeseen. Metsästin kummia aiheita. Halusin lähestyä todellisuutta marginaalista.

Puhdas, valoisa ja kaunis eivät kuvaile maailman symboliikkaa. Ihmeelliset sovellukset ja outous miellyttävät minua. Haluan kokeilla ja etsiä uusia omituisia tulkintoja varjoisilta kujilta. On rohkeasti mentävä lähemmäs aihetta. Usein etäännyn olennaisesta niin kauas, etten saa sanotuksi yhtään mitään. Nollaviestintää on pakko harjoitella, koska muuten epäonnistuu myös, silloin kun haluaisi välittää jonkun sanoman.

Yhtenä soossina, takkuisena, kaikkea problematisoivana, hiukan hölmönä, avuttomana, oudot hahmot elokuvissani: keräilen fiktiivisiä hahmoja arkitodellisuudesta, joka eivät kerro elokuvan tekijöiden ambitioista yhtään mitään.

Taiteilijat eivät ole itsenäisiä neroja, sosiaalisessa mediassakin teemme ryhmätyötä. Yhden ihmisen panoksella emme pötkisi kovinkaan pitkälle. Tekijän lisäksi prosessin osallistuu lukija, näkijä, katsoja, joka rakentaa teoksen valmiiksi tulkinnoillaan. Vasta silloin tapahtuu puolivalmiin loppuun saattaminen.

Renessanssin aikana suuret taiteilijat tekivät paljon yhteistyötä. Käsityö oli kunniassa, kun he valmistivat suuria tilaustöitä kirkolle ja mesenaateille.

Rajaton oppiminen

Tieto kulkeutuu eri kanavien kautta silmiemme eteen. Kirjauduin hetki sitten Qaikuun ja löysin sieltä linkkivinkin "Rajaton Oppiminen" -blogiin ja sieltä edelleen alla olevaan Seesmic-linkkiin.

Qaikussa sain tiedon Pekka Ihanaisen kautta, joka on Rajaton Oppiminen blogin kirjoittaja.

Olen pohtinut Seesmicin käyttöä, mutta en ole vielä löytänyt parasta mahdollista käyttökulmaa itselleni.

Alla olevassa on kuitenkin hyvä esimerkki vuorovaikutteisesta harjoitteesta, jossa rajatonta oppimista käsitellään.

Andrea Vascellari on käyttänyt Seesmiciä pitkän aikaa ja ajan puute lienee ainut selitys sille, etten ole lähtenyt sen käyttäjäksi. Virtuaaliset maailmat ja -toimintakeinot ovat kiinnostavia, mutta jokaiseen huutoon ei voi lähteä mukaan, koska muuten arkityöt jäävät kaipaamaan tekijäänsä.

Idea rajattomasta oppimisesta syntyi HAAGA-HELIA ammatillisen opettajakorkeakoulun TUKEA-hankkeen projektiryhmässä loppuvuodesta 2008. Silloin tuumailtiin, mikä olisi jotenkin erilainen tai ehkä jopa uusi lähestymistapa verkko-opetukseen ja -oppimiseen - tai no, oppimiseen yleensäkin. Alla subjektiiviset muistelot tuosta alkuideoinnista. Jos ne herättävät ajatuksia, niin kommenttia vaan liikkeelle.

• http://seesmic.com/threads/EGMZLK5Mby

Rajaton oppiminen seminaarin 20.11.2009 blogi. A blog for Boundless learning seminar on 20th of November 2009 in Helsinki HAAGA-HELIA School of Vocational Teacher Education.

Tässä toinen milenkiintoinen linkki: Mobiiliteknologia tuutoroinnin tukena!

Mediamaisteri - Oppimisen ja osaamisen asiantuntijayritys

Mediamaisteri - Esittely: "Mediamaisteri Group on asiakaslähtöinen oppimisen ja osaamisen asiantuntijayritys, joka rakentaa asiakkailleen sähköisiä ratkaisuja osaamisen kehittämiseen. Tarjoamme esimerkiksi räätälöityjä oppimateriaalipaketteja, valmiiksi suunniteltuja verkkokoulutuskokonaisuuksia, oppimisteknologian tukipalveluita ja koulutuksia. Mediamaisteri Groupin tavoitteena on tuottaa asiakkailleen kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka mahdollistavat asiakkaan voimavarojen keskittämisen olennaiseen – osaamisen kehittämiseen.

Henkilöstömäärämme on nykyisellään jo 30. Tuotteemme ja palvelumme kehittyvät ja uusiutuvat saamamme palautteen ja havaitsemiemme tarpeiden perusteella sekä tutkimalla aktiivisesti kansainvälisen ja kotimaisen liiketoimintaympäristön antamia signaaleja. Mediamaisteri Group tutkii ja tuottaa osaamisen tulevaisuutta."

Helge: Löysin tämän tänä aamuna ennen sienimetsään lähtöä.

Iltapäivää etäopiskellen | Tuhat sanaa

Tuija Aalto on helsinkiläinen media-alan ammattilainen, joka seuraa arjen digitalisoitumista työkseen ja huvikseen.

Helge: Olen seurannut samaa tilaisuutta ja samoja kanavia.

Iltapäivää etäopiskellen | Tuhat sanaa: "ubiq demoaa Secnd Lifea Otavassa, originally uploaded by tuija. Kuuntelin iltapäivällä Sosiaalinen media oppimisen tukena - seminaarin ohjelmaa Connect Pro - nimisen alustan kautta. Flash - pohjainen videoneuvottelusofta otettiin käyttöön alkuperäisen Skypecast - suunnitelman peruunnuttua.

Helge: Olen samaa mieltä.

Kuuntelijaksi oli helppo kytkeytyä, vaatimuksena softalla tiemmä on Flash 8 tai uudempi. Videostream - softan lisäksi seminaarin online - keskustelua käytiin omalla Jaiku-kanavallaan, mikä teki keskustelun seuraamisen hieman tukalaksi ikkunoiden vaihteluksi. Iltapäivän päätteeksi seminaarilaiset piipahtivat Kari A. Hintikan Ubiq Fish - avatarin välityksellä Second life - virtuaalimaailmassa Yoen Kievarissa, missä Yoe näytti mm., miten objekteja rakennetaan. Sula Pinta - blogin ja podcastin ja Yoen Kievarin verkostosta oli värvätty paikalle enemmänkin avatareja, joten ensivaikutelma oli toivottavasti eläväinen."

Helge: Mielenkiintoinen etäkokemus. Tunne osallistumisesta on ilmeinen.

Oppivat Organisaatiot: "LeMill.net on tullut jäädäkseen"

Ken.Guru: Teemu Leinonen: "LeMill.net on tullut jäädäkseen": "LeMill.net on monikielinen web-yhteisö avoimien oppimisresurssien löytämiseen, tuottamiseen ja jakamiseen. Oppimisresurssilla tarkoitetaan oppisisältöjä, opetusmenetelmiä ja opetustyökaluja. LeMillin oppimisresurssia kuka tahansa voi luoda ja muokata. LeMill-yhteisöön kuuluu yli tuhat opettajaa ympäri maailmaa. Kaikki LeMill sisällöt ovat avoimesti kaikkien verkon käyttäjien saatavilla. Uuden sisällön luomista ja sisältöjen muokkaamista varten käyttäjän pitää rekisteröityä järjestelmään."

Helge: Mietin tätä oppivan organisaation näkökulmasta...