Ranskassa opin ymmärtämään sarjakuvaa

Ranskassa opin ymmärtämään, että on muutakin sarjakuvaa kuin Aku Ankka, Pecos Bill, Tex Willer ja Taika-Jim.

Anguéleme, ranskalaisen sarjakuvan pääkaupunki, sijaitsee Länsi-Ranskassa ja tammikuussa siellä on suuret sarjakuvakemut.

Sarjakuva on kuudessakymmenessä vuodessa kehittynyt moneen suuntaan. On pahuutta, kauheutta, sci-fiä, pornoa ja kovan luokan taidetta.

Sarjakuvataiteilijat ovat piirtäneet uusia versioita lapsuutensa sankareista. Tarzan näyttää Matti Hagelbergin teoksissa aivan toisenlaiselta. Uuden ajan tyypit eivät ole realistisia lihaskimppuja, mutta saattavat kommunikoida Jeesuksen kanssa.

Sarjakuva on entistä poliittisempaa. Se on muuttunut käsitteellisemmäksi taiteeksi. Jotkut sarjakuvat päätyvät nykyään taidemuseoihin.

Monet nuoret piirtäjät unelmoivat sarjakuvapiirtäjän urasta, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään sanottavaa. Piirtämisen taito ei vielä riitä, jollei ole viestiä.

• Naiset tekevät tuloaan
• Aikaisemmin sarjakuva oli maskuliininen maailma
• Nuoret naistaitelijat ovat lukeneet sarjakuvaa radikaalisti väärin
• Seurauksena on tulkintojen ja näkökulmien muutos
• Sarjakuvien tuotanto on eurooppalaisittainkin pienten piirien toimintaa
• Sarjakuvien suosio kasvaa edelleen
• Lamasta huolimatta Ranskassa myytiin enemmän sarjakuvia kuin aikaisemmin
• Runouden vaarana on, ettei kukaan lue sitä

Ranska suomalaisen silmin

Kukaan ei häirinnyt meitä tuntemattomia.

Ranskaan tutustumisen fenomologiaa korostettiin kaikkien psyykkisten tilojen intentionaalisuudesta ja pöydälle tuodusta juomalasista.

Hassuja juttuja. Kirjoitin niitä huvikseni silloin.

Dramaturgina toimii kohtalon iva. Vapaus on sitä suurempi, mitä voimakkaammin sitä pyritään riistämään.

Tuon minä allekirjoitan viisitoista vuotta myöhemmin.

Muotokuvia Euroopasta

RANSKA 15.3.1992. Olemme maalanneet muotokuvaa Euroopasta liiketoimintojen näkökulmasta.

Viitekehyksenä on oma ja asiakkaittemme liiketoiminta. Sekoituksen lisätään eurooppalaisia tapoja ja elämäntyylejä.

Tarkastelemme sitä kuvapintana, joka näistä eväistä syntyy.

Eurooppa avautuu kirjavana tilkkutäkkinä. Puunjalostajat ovat myyneet sellua, paperia ja sahatavaraa sata vuotta.

Konepajateollisuutemme lähestyy lähialueemme varakkaimpia asiakkaita haparoiden.

Parikymmentä vuotta myöhemmin näemme, että teknologiateollisuutemme pääsi hyvään alkuun, mutta nyt on edessä viennin rakennemuutos.

Alueellinen kehittäminen Ranskassa

Ranskassa on vallinnut keskittämisen traditio koskien niin politiikkaa kuin talouttakin.

Kirjoitin tästä 2/25/05 8:59 PM ja päätin nostaa aiheen uudelleen työpöydälleni.

Pariisi-keskeisyyteen samoin kuin maan jakautumiseen pohjoisen teollistuneeseen ja etelän maaseutuvaltaiseen osaan on pyritty vaikuttamaan viime vuosina aluepolitiikan keinoin.

Alueellisesta kehittämisestä vastaa ympäristö- ja aluekehitysministeriö.

Vuonna 1963 perustettu DATAR toimii aluepolitiikan keskusvirastona.

Aluekehityksen ministerikomitea (CIAT) määrittelee kehittämisen tavoitteet ja tekee keskeiset päätökset.

Alueet (les régions), joita on Ranskassa 22 ja lisäksi neljä merentakaista aluetta, ovat keskeisessä asemassa kehittämistoimien toteuttamisessa.

Korkein valtion viranomainen alueella on prefekti. Alueneuvosto (conseil régional) on lähinnä neuvoa-antava. Toisen aluetason muodostavat départementit, joita on sata.

Ne edustavat NUTS IV -tasoa. Niiden edustuksellinen elin on yleisneuvosto (conseil général). Kuntia on paljon (36 763).

Alueella laaditaan esitys, josta laaditaan yhdessä valtion viranomaisten kanssa alueen kehittämissopimus (contrat de "CPER").

Ensimmäiset sopimukset tehtiin vuonna 1984.

Neljännet sopimukset astuivat voimaan vuonna 2000 ja kattavat seitsemän vuotta. Valtion painopisteitä sopimuksissa ovat:

1. kestävä kehitys,
2. työllisyys ja
3. sosiaalinen eheys.

Korkeampaa opetusta, teknologiaa ja tutkimusta on suosittu.

Sekä valtio että alueet ovat asettaneet etusijalle rautateiden rakentamisen.

Keskeinen aluepolitiikan instrumentti on ollut erittäin nopeiden junayhteyksien (TGV) rakentaminen Pariisista muihin keskuksiin.

Tarkoituksena on, että niistä voisi käydä päivässä Pariisissa. Viimeisin yhteys avattiin kesällä 2001 Marseilleen.

DATAR on painottanut suuria hankkeita ja suosinut aluekeskuksia.

Toimet ovat painottuneet yliopistojen ja tutkimuksen edistämiseen sekä korkean teknologian teollisuuden kehittämiseen.

Valtio on myös hajasijoittanut omia toimintojaan.

Kaupunkipolitiikka on Ranskassa ollut voimakasta. Vuosina 1993 - 97 toteutettiin ensimmäinen kaupunkisopimusmenettely.

Asiasta säädetään vuoden 1999 alueiden kehittämislaissa, jossa sopimusmenettelyä on uudistettu.

Kaupungin kehittämisen suuntaviivat pyritään määrittelemään pitkällä aikavälillä (20 vuotta).

Sopimukset ovat luonteeltaan strategisia ja niissä sovitaan kaupungin ja valtion rahoitus kehittämistoimiin.

Päähuomio kohdistuu sosiaaliseen ja taloudelliseen koheesioon.

Kaudella 2000 - 2006 toteutetaan 247 kaupunkisopimusta.

Ne kattavat suuria sekä myös keskisuuria ja pieniä kaupunkeja ja voivat olla alueeltaan hyvinkin laajoja.

Ranska on EU-maista ehkä selvimmin soveltanut eurooppalaista aluesuunnitteluajattelua (ESDP) käytäntöön.

Monikeskuksinen kaupunkiverkko on alueiden kehittämisessä keskeisellä sijalla.

Suunnittelumenettelyä harkitaan kehitettäväksi siten, että alueelliset ja kaupunkisopimukset yhdistettäisiin yhdeksi menettelyksi.

Tuloksia en ole seurannut, mutta tämä liittyy 2005 alkaneeseen hankekokonaisuuteen, jonka tarkempi analyysi alkaa tästä postista.

Nostan pintaan uusia näkökulmia ranskalaisen yhteiskunnan kehittämisestä.