Monenmoista käppyrää, pylvästä ja piirakkaa

KUVA: Helge V. Keitel, Vuokatti, Finland (2011)

Olen elämäni aikana osallistunut lukuisiin seminaareihin, kongresseihin ja luentotilaisuuksiin. Kaava on aina ja joka paikassa sama. Ensin tarjotaan pullakahvit, kokouksen vetäjä esittelee päivän epistolan ja sitten heitellään kalvoja tai projisoidaan PowerPoint slaideja valkokankaalle.

Edetään puolen tunnin vaihdoksilla, lounas ja iltapäiväkahvit. Päivän päätteeksi ruksataan kyselylomakkeeseen mielipiteet seminaarin kulusta. Kommenteissa puhujat ovat hyviä, esitykset tarpeellisia ja kokonaisuus toimi moitteettomasti. Joka kohtaan tulee lähes maksimipisteet.

Muutaman päivän kuluttua tapahtumasta muistaa korkeintaan hämärästi sijaintipaikan.

Tarjolla oleva informaatio on useimmiten aivan liian yksityiskohtaista. Sitä on paljon. Tietotulvan takia muistiin ei kuitenkaan jää mitään, jollei tapahtuman kulkuun palaa jollakin tavoin tai jostain syystä myöhemmin.

Kouluttajat puhuvat “reflektoinnin” tärkeydestä. Se tahtoo unohtua. Follow-up jää tekemättä. Jälkivaikuttamiseen järjestäjät eivät uhraa aikaa, ei energiaa.

Samaa asiaa pitäisi pyörittää viikon… tai kuukauden välein: palauttaa mieleen, mitä kerrottiin ja mitä uutta on tekeillä. Näin emme kuitenkaan menettele. Ryntäämme seminaarista toiseen ja uusi tieto peittää vanhan alleen.

Seminaaritiedon annostelussa on suuria puutteita. Emme ymmärrä toiston, jatkuvuuden ja palautteen merkitystä. Kulttuurisesti ongelma on niin syvällä, ettei itsekään pysty parempaan.

Wiio totesi: Kaikki viestintä epäonnistuu aina, ja onnistuessaan se perustuu väärinkäsitykseen!

Meidän kannattaisi pohtia, miten väärinkäsityksiä syntyisi enemmän.

Huomioarvoa makro- ja mikroduunille

Jari Juslén kirjoittaa blogissaan: “Tärkein yksittäinen verkkosivuston menestystekijä on huomionarvoinen sisältö, jota asiakkaat haluavat käyttää. Huomionarvoista sisältöä ei kovin usein synny julkaisemalla sivustolla pelkästään yritystä, sen organisaatiota ja tuotteita koskevaa faktatietoa. Näillä tiedoilla on oma arvonsa, mutta mikäli sivustolta odotetaan vahvempaa roolia asiakashankinnassa ja myynnissä, ne eivät riitä. On julkaistava jotain sellaista, joka vetää puoleensa potentiaalisia ostajia ja joka saa verkkosivustolle tulevat kävijät kiinnostumaan kylliksi palatakseen uudelleen.”

Nuorten työllisyysseteli käyttöön tänä keväänä

Työllisyysseteli nostetaan nuorisotyöttömyyden ehkäisemistä selvittäneessä raportissa esiin uutena keinona.

Seteli saatetaan saattaa käyttöön ilman lakimuutosta ja silloin se ehtisi vaikuttaa jo keväällä 2010.

Pääministeri Matti Vanhanen ehdotti työllistämisseteliä nuorille tammikuun lopussa.

Seteliä ei anneta työttömälle nuorelle, vaan työnantajalle. Työnantaja saisi setelistä tukea nuoren palkkaamiseen tai työn sivukuluihin, jos työn teettäminen uhkaisi muuten tulla liian kalliiksi.

Setelin tarkoituksena on myös madaltaa rekrytointikynnystä. Seteli voisi olla nykyisen palkkatuen luokkaa eli runsaat 500 euroa kuukaudessa.

Muitakin keinoja on mietitty: tiimiyrittäjyyden tukeminen starttirahalla, osa-aikalisän sekä palkkatuen salliminen määräaikaisissa työsuhteissa myös valmistuneille.

Koulupudokkaisiin otetaan myös yhteyttä ja ohjataan eri toimenpiteiden piiriin.

Taloautomaatio Berliinissä

Forumissa valmistelimme matkaa Pariisiin. Heti joulun jälkeen pitää miettiä, mitä teemme Berliinissä.

Nyt ei ole tarpeen paneutua yksityiskohtiin, mutta lähdemme liikkeelle Berliinistä, München saa jäädä odottamaan.

Vahvuudet, Heikkoudet, Mahdollisuudet ja Heikkoudet on pohdittu. Pohdimme jatkuvasti kansainvälistymisen vaihtoehtoisia mahdollisuuksia.

Näitä väyliä rakennamme, se on työtämme. Nämä tekstikudelmat ovat ajattelun apuvälineitä, jotka vievät juttuja eteenpäin.

Mihin suuntaan verkko vie?

Nostan tässä esimerkiksi keskustelun suomalaisten verkkokauppojen hitaasta kehityksestä. Suomi jää koko ajan jälkeen: sähköisen kaupan kasvuluvut ovat pieniä, koska niissä ei näy ulkomaiden volyymi.

1. Ostamme verkosta
2. Osamme ulkomaalaisten omistamista verkkokaupoista
3. Kun suomalaisten verkkokauppojen tarjonta on vähäistä
   

Kun kotimaassa ei ole tarjontaa, miljardit menevät ulkomaille. Ylivoimaista murrosta ei voi estää sulkemalla silmänsä. Hukkaan heitetyistä mahdollisuuksista pitäisi olla huolissaan.

Menetämme vuosittain miljardeja. Hype oli viime vuosikymmenellä, verkkokauppojen pitäisi jo olla arkipäivää.

Laajat ja suppeat verkostot

Yrityksen on otettava kantaa suppean ja laajan verkoston välillä. Olen miettinyt tätä suhteessa Twitteriin, Jaikuun, Facebookin, Pownceen ja mitä näitä on sosiaalisen median toiminta-alustoja.

Suppea verkosto voi merkitä pientä käyttäjäryhmää, mutta hallitsevaa asemaa verkostossa. Ning sovelluksissa on mahdollista rakentaa tiiviitä yhden asian liikkeitä.

Laajan verkoston ansiosta innovaatio pääsee useampien käyttäjien ulottuville, mutta yhtenä vaihtoehtona.

Twitter tarjoaa minulle laajimman verkoston, mutta ongelmana on edelleen "psykologinen etäisyys". Sovellus tuntuu mielenkiintoiselta, mutta jäsenet ovat kaukana ja vaikka naamat ovat tuttuja (Facebook samoin), kaikkiin ei kuitenkaan ole "läheistä henkilösuhdetta".

Usein markkinoilla on useita keskenään kilpailevia verkostoja, jolloin keskeisin haaste on verkoston arvioiminen innovaation liiketoimintavaikutusten optimoimisen kannalta.
Verkostovaikutusten merkittävä seuraus on, että brandi auttaa tunnistetuksi.

Olen tutkinut useita Web 2.0 ja sosiaalisen median alustoja, mutta liiketoiminnallinen soveltaminen on edelleen tehotonta.

Nokialta puoli miljardia puhelinta

Nokia myy vuonna 2008 8uoli miljardia matkapuhelinta. Ne leviävät kaikkialle maailmaan: viidakkoihin ja kyliin, suurkaupunkeihin ja huippuyritysten konttoreihin. Maailmalla on kännykäyttäjiä noin kolme miljardia. Joka kolmas meistä käyttää Nokian puhelinta.

Seuraavat miljardi käyttäjää löytyvät Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta sekä Intian että Kiinan maaseuduilta. Näillä alueilla matkapuhelimen vaikutus ihmisten elämään ja toimeentuloon voi olla valtava. Matkapuhelinverkko parantaa välittömästi yksittäisten ihmisten ja kylien kilpailukykyä.

Signaalikäsittelyä Tampereella opiskellut tekniikan tohtori Kai Öistämö on ollut Nokian leivissä koko työuransa. Hänen mielestä kännykät mullistavat ihmisten elämää kehitysmaissa ja internetin käyttöä länsimaissa. Nokian koko puhelinliiketoimintaa vetävä Kai Öistämö on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista yritysjohtajista, ainakin jos vaikutusta mitataan ihmisten arjessa, kertoo Hesarin Talous Taustaa Työstä ja Tekijöistä artikkeli 10.2.2008.

Tavallisten puhelinten (mobile devices) lisäksi Nokian koneisto jauhaa multimediapuhelimia, joiden käyttäjät tekevät niillä suurimman osan ajasta jotain muuta kuin puhuvat. Tuotannossa on myös internet selailuun ja viestimiseen tarkoitettuja tabletteja sekä erillisiä autonavigaattoreita. Osassa laitteista ei ole puhelinta lainkaan.

Tietokoneen, viihde- ja viestintälaitteiden rajat niin kuin myös puhelin- ja tietoverkkojen rajat ovat hämärtymässä. Nokian halvimmat puhelimet maksavat alle 30 euroa. Hinta on kehitysmaan kansalaiselle kova. Luin, että monen kuubalaisen virallinen kuukausiansio on 20 euroa.

Monissa paikoissa matkapuhelinverkko on ensimmäinen yhteiskunnan infrastruktuuri, jonka ihmiset kohtaavat. Ei ole sähköä, ei vesijohtoa, ei edes kunnon tietä. Viestiminen on mahdollista vain lähellä olevien ihmisten kanssa.

Afrikka on seuraava suuri mahdollisuus, mutta hintojen on vielä laskettava. Köyhimmässä Afrikassa puhelinkuluihin voi olla käytettävissä vain muutama euro kuukaudessa.

Applen iPhonea nokialaiset eivät voineet ohittaa olankohautuksella. Läntisillä puhelinmarkkinoilla menestys ratkaistaan lähivuosina Nokian Öistämän mielestä käyttäjäkokemuksella, jossa teknologia ja muotoilu nivoutuvat tiiviisti yhteen.

Vertailussa iPhonen superselkään käyttöliittymään Nokian parhaidenkin puhelinten ratkaisut ovat näyttäneet kömpelöiltä.

"iPhone varmasti toimii herätyksenä koko teollisuudelle, mutta myös kosketusnäytössä on edelleen paljon innovoitavaa. Palvelujen pitää olla oikeasti helppoa löytää ja käyttää. Se on seuraava kilpailutekijä", Öistämö kertoo Hesarille.

Nokia uusii tänä vuonna älypuhelintensa käyttöliittymän. S-60 ohjelmistoalustasta esiteltiin 11. helmikuuta 2008 Barcelonan kännykkämessuilla uusi kosketusnäytöllä toimiva versio. Paras tai melkein paras käyttäjäkokemus on välttämättömyys, jos Nokia mielii noista ykköseksi myös mobiilin internetin palveluissa.

Nokiassa on totuttu muuttumaan. Eurooppalainen vessapaperin valmistaja muuttui parissa kymmenessä vuodessa maailman johtavaksi kännyköiden tekijäksi. Nykyään työntekijät liikkuvat projektista toiseen vain kännykkä ja läppäri kainalossa. Silti mobiilin internetin valtaaminen on Nokiallekin vaativa hanke.

"Se on aivan erilainen maailma, johon menestys puhelimissa antaa hyvät lähtökohdat. Menestyksestä on hyvä jatkaa, mutta mitään se ei takaa", toteaa Kai Öistämö nöyrästi.



Lähde: HS Talous sunnuntaina 10. helmikuuta 2008.

Tiedon Valtatie Virtualisoituu

"Riksvägen - National Route – Valtatie" nimi muuttuu. Alistan tämän blogin virtuaalisten organisaatioiden ja verkostojen tarkastelemiseen. Valtatie viittasi tiedon valtatiehen. Laajakaistat ovat yleistyneet. Infra-asiat ovat kunnossa. Nyt on tärkeämpää pohtia, mihin näitä valtateitä käytetään.

Olen aika ajoin kantanut huolta puutuotealan uudistumisesta. Tutustuin eilen moderniin mekaanisen puunjalostuksen tuotekehitys- ja oppimisympäristöön ja jälleen heräsi toivon kipinä alan paremmasta huomisesta.

Mekaaninen puunjalostus on Suomessa pitkään ollut tulevaisuuden ala. Ideoita, konsepteja, uljaita lupauksia, visioita ja unelmia puurakentamisen yleistymisestä ja kehityksestä on aika ajoin päivitetty. Tuntuu kuin samat asiat nousisivat pintaa kymmenen vuoden välein. Kesä tuli, kesä meni, hanke hankeen jälkeen on ajanut kiville. Todelliset uudistukset ovat antaneet odottaa itseään.

En ole vielä menettänyt toivoani. Uutta tapahtuu sittenkin kulisseissa ja verkostoissa. Hanketyö vie puutuotealan kulttuurista kehitystä eteenpäin. Uudistuvat suunnittelu- ja tuotantoteknologiat ja projekteihin osallistuvien yksiköiden yhteistyön virtualisoituminen mahdollistavat räätälöinnin ja samalla tuotantoyksiköiden välisen tehokkaan työnjaon.

Modernin tietotekniikan (3D CAD, CRM, ERP) hyödyntäminen verkottuneen tuotannon koordinoinnissa ja kehityksessä johtaa vihdoinkin kaivattuihin muutoksiin. Elektroniikan ja ohjelmistojen tuotannossa nämä ovat olleet arkea kauan, mutta puupuolella faksit yhä paukkuvat. Suunnittelupuolella on paljon pois-opittavaa. Rumaa osataan tehdä kalliilla, mutta kaunista Vuokkoa, Marimekkoa tai bränidä puupäiden joukosta on vaikea löytää. Miksi?

Tutkimme 90-luvulla Keski-Euroopassa sisäsaunojen ja eräiden muiden sisustuselementtien verkottuneen tuotantomallin soveltamista. Olimme aikamme edellä. Räätälöivään tuotantoon taipuvia kumppaneita oli niukasti tarjolla. Tietotekniikan ytimenä oli silloin faksi. Verkottunut yhteistyö oli mahdollista teoriassa, mutta taipui huonosti käytäntöön. Lopputuloksena oli, että laitoimme ns. “Sur la Measure” (räätälöity mittatilaustyö) palvleutuotantomallin 15 vuodeksi pakastimeen. Eilen ajattelin, että nyt voimme vihdoinkin nostaa mittatilauskonseptit uudelleen pöydälle.

Perinteisen, tuotekeskeisen pakettitalomyynnin (paksuista esitteestä valitaan oma malli) rinnalle on tulossa räätälöityä, kustannustehokasta palvelutuotantoa, joka nojaa moderniin ja joustavaan konekantaan. Kirjoitan näistä uusista tuulista myöhemmin.