Mikroduuni näyttää hyvältä pakkauksessa

KUVA: Helge V. Keitel, Sotkamo (2011)

Mikroanalyysi avaa silkki- / kultalangoilla köytettyjä näkymättömiä solmuja. Juttelin tänään tutun kanssa Kiinassa tehdyistä Fiskarsin saksiklooneista, jotka näyttävät hyviltä pakkauksessa ja maksavat vain kymmenen euroa; aito keltaperäinen  maksaa paljon enemmän. Kiinalaisella paperia leikatessa jälki näyttää vekkihameelta. Suomalainen haluaisi suhmuroida suoraviivaisemmin. Sukuvika on, jos saksi ei leikkaa!

MIKRODUUNI saattaa profiloitua blogivalikoissani toteutumattomien ja puolivalmiiden ideoiden kaatopaikaksi. Täällä analysoidaan asiallisuus unohtaen juttuja, joita ei vielä ole tai, joista ei koskaan tule yhtään mitään. Näitäkin paikkoja tarvitaan, koska paremmaksi kaikki muuttu, jos emme sotkeudu siihen, miten se tehdään.

Eurokriisin lopputuloksesta ei ole tietoa, mutta Suomi on vielä henkisesti ja taloudellisesti kaukana Pohjois-Koreasta, vaikka usein vertailen maatamme DDR:n esimerkiksi veridopingin, muun douppauksen ja urheilulääketieteen osalta.

Pohjois-Koreassa moni perusduunari näkee nälkää. Herrat sen kun porskuttavat - diktatuurissa. Meillä herrat porskuttavat... jotkut joutuvat asettumaan leipäjonoihin. Kun meni hyvin, kokoomus oli paras puolue monelle rasvanahkaduunarille, demareilla vain bemarit tarjolla, mutta kuvaan ovat astuneet Soinin perussuomalaiset, jotka innostavat uurnille jopa Toyota Mark II omistajia. Mossejen omistajat saattavat kuulua Eliittiin.

Persujen ehdokaskirjo selviää muutaman viikon kuluttua. Joukossa on tuttuja kasvoja.

No, hyvän palvelun yritykset lähettävät varaosia kaukaa ja veloittavat huoltosopimuksella täyden hinnan. Ilmaisia lounaita ei enää ole: ostaja maksaa sopimuksen aikana jokaisesta mutterista täyden hinnan.

Joka ruuvista kassakone sanoo, “kling, kling!”

Sähköpostissa, Faksissa, Prontossa tai Sapissa on hankintajärjestelmän numerokoodi, joka toimii sopimussuhteessa olevien kumppaneiden välisen kaupankäynnin avaajana ja varmistajana. Tilauksen saaminen edellyttää menestyvältä firmalta eskaloitumista systeemiseen rajapintaan, jossa kauppa käy vaivatta ja tarjouspyyntöjä pyytämättä.

Lähes automaattinen rahanteko on kannattavampaa kuin perinteinen ahertaminen ja kaupustelu.

Kauppamatkustajan kuolema oli ajankohtainen kauan sitten. Nyt tehtävän hoitamiseen tarvitaan vain salasana ja oikeus lähestyä suuryrityksen SAPia.

Kiinan talous ei enää vedä: tuloksena on nikkelin hinnan luisuminen lukemiin, joka torppaa maailmalla ja Suomessa kaivosteollisuuden investointeja. Maailman suurin kaivosfirma veti henkselit kymmenien miljardien investointihankkeen päälle.

Suurimmat uraanintuottajatkin istuvat hallitushuoneissaan hiljalleen whiskyä ryyppäillen. Nyt ei ole järkeä tuotannon laajentamiselle. Herrat hyvin tietävät sen. Odotetaan, suunnitelmat jäihin; tyrkkäämme pakastimeen suunnitelmat, jäämme odotammaan parempia aikoja.

Nyt ei isoja investointeja peukuteta.

Suomessa Keivitsan omistajat ovat huokailleet,: pitäisikö kaivos sulkea ja jäädä odottamaan aikoja parempia? Sotkamon Talvivaara näyttää tilinpäätöksessään parinkymmenen miljoonan tappiolukuja ja tuotantovolyymi laahaa. Päästöjen vähentämiseksi pitäisi tehdä viidentoista miljoonan puhdistusinvestointi (ei viittaa Sofi Oksasen Puhdistus-elokuvaan). Entisen ympäristöministerin perheen salkku on muttunut entistä lituskaisemmaksi.

Kiinalaiset pystyvät kopioimaan lähes mitä tahansa. Muistan, kun japanilaisiin suhtauduttiin samalla tavalla. Mitä teemme silloin, kun kiinalaisfirmat keksivät laadun, innovoinnin ja hyvä palvelun?


Silloin Suomessa palataan isovanhempien perinnöksi jättämille pientiloilla sikoja ja lampaita kasvattamaan; EU:n valvontasatelliiteista piittaamatta.

Pätkäduuni, mikroduuni, pikkuduuni portaalin pohdintaa

Mikroduuni –portaalin toiminnallisia ehtoja ovat:

1. Tehtävän antaja (nimi ja osoite)

2. Sijainti (karttapohjainen järjestelmä)

3. Tehtävän kuvaus (kuva, teksti, grafiikka)

4. Hinta (tarjouspyyntö tai urakkahintaehdotus)

5. Maksutapa (tarvitseeko oman “pankin”?)

6. Ehdot (aika, paikka, alku, valmis, luovutus, laatu)

Mietin tässä OVI-portaalin soveltuvuutta. Sinne voi sijoittaa kuvia. Siellä on kalenteri. Se toimii kännykällä, mutta se on henkilökohtainen.

Toimiiko pikkuduuni pelkkänä kohtauspaikkana? Ottaako se vastuuta tehtävien sujumisesta? Tuoko se myös hallinnollista lisäarvoa? Miten varmistetaan, että duunitori kehittyy ja pysyy mukana kilpailussa?

Satumaan Joulun Valmistelua

Hei, päivä on edennyt hienosti. Ongelmienratkaisu on onnistunut yli odotusten.

Joulu 2009 on koko lailla hallinnassa ja paketissa.

Kaikki tarvittava on ostettu ja huomenna väännetään rautalangasta viimeisimmät tarpeet.

Joulukuusi katkaistaan vaihteeksi omasta pihasta.

Joulussa on turhaa hössöttämistä, mutta rituaalit ovat tärkeitä.

Huomiselle jää plus / miinus –listan täydentäminen. Mielenkiintoinen joulu on tulossa. Vietämme sitä Atlantin molemmilla puolilla.

Tämä on ollut ihana päivä. Tällaisista eivät monet unta näe. Suomi 2.0 taitaa sittenkin toteutua. Ehkä se toteutuu vähän vajaana, mutta nyt pannaan pyörimään!

Osaavaa Palvelua

Jorma Ollilan mielestä Suomen tulevaisuus rakentuu osaamiseen ja palveluihin. Meillä on tähän asti uskottu teolliseen tuotantoon.

Tästä taantumasta ei nousta teollisella tuotannolla. Tanska ja Ruotsi ovat onnistuneet palvelusatsauksissaan paljon paremmin kuin Suomi.

Kone ja Wärtsilä nimettiin teollisen palvelutuotannon iduiksi. Nokiakin tähtää palvelujen lisäämiseen.

Innovaatiot eivät enää ole teknologisia, vaan ne lähtevät kuluttajien tarpeista. Ne lähtevät muotoilusta, logistiikasta ja kokonaan uusista bisnesmalleista.

Kasvuodotuksia ei tule rakentaa entisen rakenteen pohjalle. Tekes on jo lisännyt tuotekehityspanoksia palveluihin.

Humanistien ja insinöörien välistä yhteistyötä tarvitaan. Työyhteisöjen virikkeellinen ympäristö on tullut tärkeäksi.

Lähde: HS 6.5.2009

Intialaiset softatalot tulevat Eurooppaan

Paradox Studios on Intian johtavia mobiilipelien kehittäjiä. Yritys hyötyy halvasta työvoimasta, vaikka osaajia onkin vaikea löytää. Vuonna 2006 tämäkin yritys, jolla oli toimintaa 70 maasta, suuntasi katseensa myös Eurooppaan, avasi lokakuussa 2006 myyntitoimiston Tukholmaan.

Toimitusjohtaja Salil Bhargava arvioi lokakuussa 2006, että heillä on 15 prosentin osuus Intian mobiilimarkkinoista. Nopeasti kasvava yritys arvioi, että nopea kasvu nostaa yrityksen henkilökunnan määrän kaksinkertaiseksi eli kolmeensataan vuoden 2006 loppuun mennessä.

Katsotaan, onko näin tapahtunut? Kommentoin myöhemmin. Intialaisilla on puolellaan vahva kustannusetu, sillä pelien teko vaatii paljon työvoimaa. Yhden pelin sovittaminen tietylle matkapuhelimelle vie keskimäärin neljästä seitsemään työpäivää. Ymmärtääkseni yhdestä pelistä saa 40 000 - 50 000 dollaria.

Mobiilipelien tekeminen edellyttää yhteistyötä tietokoneyritysten ja matkapuhelinvalmistajien kanssa. Vuonna 2001 toimintansa aloittaneen Paradoxin yhteistyöyhteisöjä ovat:

1. Sunin iFoce-hanke
2. Forum Nokia Pro

Kumppaneita ovat matkapuhelinoperaattorien lisäksi sekä laite- että teknologiavalmistajat, esimerkiksi:

1. Intel
2. Sun
3. SonyEricsson
4. LG
5. Qualcomm
   

Pelistudioksi Paradox Studios on suuri. Yritys keskittyy vain pelien tekemiseen, sillä ei ole omaa jakeluverkostoa. PS sovittaa pelejä parille sadalle puhelimelle. Mumbaissa tehdään myös kaikki asiakkaiden tarvitsema lokalisointi.

• Bandaran toimisto sijaitsee vartioidun tienpätkän takana
  

Halpa työvoima ei yksin riitä. Kustannusetu on tärkeä, mutta se on vain pieni osa kokonaiskuviota. Tärkein on tuotteiden korkea laatu. Hekin joutuvat kilpailemaan hyvin koulutetuista ohjelmoijista muiden it-yritysten kanssa.

1. Pelien luomisen taitoa on vaikea löytää Intiasta
2. Intiassa on paljon graafista osaamista
3. Maailmanluokan animaatiotuotantoa
   
4. Viihdebisneksellä meni lujaa vuonna 2006

Palveluyhteiskunnan rakentaminen

Muutos Palveluyhteiskunnaksi

Sunnuntai, Helmikuu 10, 2008 11.04 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Harrastukset, Hyvinvointi, Matkailu, Työelämä, Helge Keitel, Trenditehdas, Metsäteollisuus, Teknologia, Vapaa-aika

Kuuntelin radiosta ohjelmaa ihmisten mietteistä, kun pieniä viljelmiä pantiin 60-70-luvulla pakettiin. Vennamo puhui “talonpojan tappolinjasta”, elinkelvottomien tilojen ovet pantiin säppiin, Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta muutettiin Ruotsiin ja etelään teollisen työn perään.

Suomalainen teollisuus ei silloinkaan pystynyt tarjoamaan maatiloilta vapautuville kuntalaisille työpaikkoja kotiseudulta. Erään kunnan päättäjä ihmettelyssä oli ajankohtainen poljento.

“Miksi teolliset yritykset eivät hakeudu meidän kuntaan. Sahayrittäjät väittävät, ettei sahoja kannata sijoittaa joka niemeen notkelmaan kilpailun takia.”

Yrittäminen miellettiin 60-70-luvulla “puolirikolliseksi” toiminnaksi. Suhtautumisemme palvelutuotantoon sisältää nyt samoja piirteitä.

“Emme me Suomessa voi keskittyä paitojen pesemiseen toisillemme.”

Silloin uskottiin valtion omistamiin yrityksiin ja laitoksiin: Enso-Gutzeit, Valmet, Kemira, Valco, Tele, Posti, VR lupasivat sen ajan nuorille eläkevirkoja. Nyt nämä "valtion pitkää leipää tarjonneet" firmat potkivat ihmisiä pellolla "riiston ja rahankiilto silmissään". On se niin väärin.

Kemijärvi, Voikkaa, Perlos, Summa, Sonera, Efore, Elcoteq, Bochum jne. ilmentävät nyt teollisen tuotannon rakennemuutosta. “Elinkelvottomat” yksiköt karsitaan, lopetetaan, koneita siirretään muualle.

“Talonpojan tappolinjan” sijasta puhutaan nyt “valtion ohjauksen ja omistuspolitiikan puutteesta”. Presidentti Tarja Halonenkin on laittanut lusikkansa soppaan. Olemmeko kaikki muuttumassa post-teollisiksi-vennamolaisiksi? Haluaisimme palata sotien jälkeiseen teollisen nousun aikaan, jolloin maata rakennettiin, kun teollista pohjaa luotiin?

Juttelimme eilen tulevan 70-vuotiaan päivänsankarin kanssa lahjatoiveista. Tiedossamme oli, että hänellä on omakotitalollinen täynnä tavaraa, mistään näkyvästä tai tiedossamme olevasta ei ollut puutetta. Tavaran vieminen tuntui kornilta ja tarpeettomalta.

Puheet kääntyivät hoiva- ja hyvinvointipalveluihin. Lahjaksi voi antaa jalkahoitoa, hierontaa ja kylpyläviikonloppuja. Samalla selvisi, että tavaratuotannon lisäämisen tarve on jossain muualla. Palvelutuotannossa on vielä suuria aukkoja. Emme vielä tajua tarpeiden syvyyttä ja laajuutta.

Sen sijaan ajattelemme, että Kemijärvellä pitää keittää sellua vuodesta 1954 ikuisuuteen. Mikään muu ei kelpaa. Matkailua ei oo mittään ja Anaika on Mikkelistä. Ei, ei, aina vain sitä samaa. Mikään ei muuttua saa. TeliaSoneran pitää rakentaa lisää antenneja ja vetää kuitua vuodesta toiseen. Kehitysprojekteilla on alku, mutta emme hyväksy niiden loppua.

“Voivuorista” päästiin, kun “pellot pantiin pakettiin”. Sellun, paperin, sahatavaran ja kännykkäkuorien ylituotannosta päästään, kun “tehtaat pannaan pakettiin”. Itä-Uudellamaalla oli 1900-luvun alussa kukoistava meijeriteollisuus. Nykyään meijereissä häärivät pk-yritykset tai kiinteistöistä on tehty viihtyisiä vuokrataloja.

Agraarisen Suomen Kekkonen perusti Kemijärven tehtaan mahtikäskyllään. “Saamattomat tunarit” Pekkarinen, Vanhanen, Katainen ja Häkämies antoivat Karvisen panna Kemijärven tehtaan tuhannen anaikan päreiksi. Pääministeri Matti Vanhanen kehotti lappilaisia panostamaan matkailuun, palvelujen tuotantoon ja uusien yritysten perustamiseen. Vanhasen neuvot eivät kelvannut.

Pitäisikö meidän sittenkin tajuta, että maailma muuttuu. Paitojen peseminen toisillemme saattaa osoittautua hyväksi bisnekseksi. Tulevaisuuden ammatit löytyvät:

1. hoito- ja hoiva-aloilta
2. puotipuksuna automarketin tiskin takaa
3. luovien toimintojen aloilta
4. matkailusta

Pitäisikö sellu- ja paperi-insinöörin harkita rinnakkaistutkintoa diplomikosmetologiksi, parturiksi, matkaoppaaksi, vanhusten-, puutarhan-, eläinten-, turistien- tai jalkojenhoitajaksi?