Mikroduuni iTraining valmennuskaava

Mikroduuni-keskustelu etenee useilla rintamilla: Qaikussa, Facebookissa, blogeissa, Bambuserissa, Flickr, Picasa ja mahdollisesti muissa kuvapankeissa. Tämän blogin tarkoituksena on koota aiheeseen liittyvää hajadataa lineaariseksi prosessikuvaukseksi.

Koodi	Koodin kuvaus	Selvennys	Tarkennus	Detaljitaso
i	informaatio	kuvaus 500 sanaa	kuva, grafiikka, piirros, skeema	video tai podcast (mp3)
T	TAVOITE	Mitä nähdään nyt? (visio)	Mihin tähdätään?	Osatavoitteiden määrittely
r	realisointi	realiteetteihin orientoituminen	rationaaliset lähtökohdat	operatiivisen toiminnan reunaehdot
a	aktiviteetit	pienet pähkinät oppimistehtävät	sähköinen säpinä	kasvokkain virtuaalisesti
i	innostuminen	innostava ja luova ongelman-ratkaisuilmapiiri	avoimuus aitous luottamus	tunteiden käsittely ja pelon poisto
n	neuvokkuus	idea-atomit törmäävät arkihavaintoihin	mistä tilat? mistä rahat? mistä porukat? mistä eväät?	välinesulkeiset työkaluhallinta ajanhallinta resurssiniukkuus
i	innovointi	radikaalien instant- muutosten HETI käytäntöön vieminen	toiminta aktivoi oppimista ja motivoi tekemään	joukkoälyn ja ryhmävoiman hyödyntäminen
n	näyttö + navigointi	julkinen arviointi ja palautteen hyväksyminen	seinien kaataminen sisätiloista ulos	julkisuus on vapauttava valtiomahti
g	globaali	hyperpaikallinen	paikallinen	globaali

 

MIKRODUUNI JA iTraining projektinhallinnan yhdistäminen

Rakentaminen elpyy

Rakennusteollisuuden elpymisestä on pieniä positiivisia merkkejä.

Kiinteistökauppiaat tekevät hyvää tiliä pääkaupunkiseudulla.

Vientiteollisuuden tilauskanta on elpynyt ja nyt pohditaan, jääkö muutos pysyväksi.

Suomi eli aikoinaan metsästä, nykyään olemme erittäin riippuvaisia vientiteollisuuden menestyksestä.

Reilu vuosi takaperin viennin tilaukset vähenivät ja Suomen tulevaisuudennäkymät synkkenivät nopeasti.

Ensin Suomessa todettiin, että selviämme ongelmasta paremmin kuin muut, nyt puhutaan siitä, että joudumme taapertamaan surkeuden suossa 2020 vuotta eli vähintään kymmenen vuotta.

Miltä totuus näyttää viiden kuluttua? Nouseeko Suomi suosta? Millaisista ongelmista keskustelemme 2015?

Palveluyhteiskunnan rakentaminen

Muutos Palveluyhteiskunnaksi

Sunnuntai, Helmikuu 10, 2008 11.04 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Harrastukset, Hyvinvointi, Matkailu, Työelämä, Helge Keitel, Trenditehdas, Metsäteollisuus, Teknologia, Vapaa-aika

Kuuntelin radiosta ohjelmaa ihmisten mietteistä, kun pieniä viljelmiä pantiin 60-70-luvulla pakettiin. Vennamo puhui “talonpojan tappolinjasta”, elinkelvottomien tilojen ovet pantiin säppiin, Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta muutettiin Ruotsiin ja etelään teollisen työn perään.

Suomalainen teollisuus ei silloinkaan pystynyt tarjoamaan maatiloilta vapautuville kuntalaisille työpaikkoja kotiseudulta. Erään kunnan päättäjä ihmettelyssä oli ajankohtainen poljento.

“Miksi teolliset yritykset eivät hakeudu meidän kuntaan. Sahayrittäjät väittävät, ettei sahoja kannata sijoittaa joka niemeen notkelmaan kilpailun takia.”

Yrittäminen miellettiin 60-70-luvulla “puolirikolliseksi” toiminnaksi. Suhtautumisemme palvelutuotantoon sisältää nyt samoja piirteitä.

“Emme me Suomessa voi keskittyä paitojen pesemiseen toisillemme.”

Silloin uskottiin valtion omistamiin yrityksiin ja laitoksiin: Enso-Gutzeit, Valmet, Kemira, Valco, Tele, Posti, VR lupasivat sen ajan nuorille eläkevirkoja. Nyt nämä "valtion pitkää leipää tarjonneet" firmat potkivat ihmisiä pellolla "riiston ja rahankiilto silmissään". On se niin väärin.

Kemijärvi, Voikkaa, Perlos, Summa, Sonera, Efore, Elcoteq, Bochum jne. ilmentävät nyt teollisen tuotannon rakennemuutosta. “Elinkelvottomat” yksiköt karsitaan, lopetetaan, koneita siirretään muualle.

“Talonpojan tappolinjan” sijasta puhutaan nyt “valtion ohjauksen ja omistuspolitiikan puutteesta”. Presidentti Tarja Halonenkin on laittanut lusikkansa soppaan. Olemmeko kaikki muuttumassa post-teollisiksi-vennamolaisiksi? Haluaisimme palata sotien jälkeiseen teollisen nousun aikaan, jolloin maata rakennettiin, kun teollista pohjaa luotiin?

Juttelimme eilen tulevan 70-vuotiaan päivänsankarin kanssa lahjatoiveista. Tiedossamme oli, että hänellä on omakotitalollinen täynnä tavaraa, mistään näkyvästä tai tiedossamme olevasta ei ollut puutetta. Tavaran vieminen tuntui kornilta ja tarpeettomalta.

Puheet kääntyivät hoiva- ja hyvinvointipalveluihin. Lahjaksi voi antaa jalkahoitoa, hierontaa ja kylpyläviikonloppuja. Samalla selvisi, että tavaratuotannon lisäämisen tarve on jossain muualla. Palvelutuotannossa on vielä suuria aukkoja. Emme vielä tajua tarpeiden syvyyttä ja laajuutta.

Sen sijaan ajattelemme, että Kemijärvellä pitää keittää sellua vuodesta 1954 ikuisuuteen. Mikään muu ei kelpaa. Matkailua ei oo mittään ja Anaika on Mikkelistä. Ei, ei, aina vain sitä samaa. Mikään ei muuttua saa. TeliaSoneran pitää rakentaa lisää antenneja ja vetää kuitua vuodesta toiseen. Kehitysprojekteilla on alku, mutta emme hyväksy niiden loppua.

“Voivuorista” päästiin, kun “pellot pantiin pakettiin”. Sellun, paperin, sahatavaran ja kännykkäkuorien ylituotannosta päästään, kun “tehtaat pannaan pakettiin”. Itä-Uudellamaalla oli 1900-luvun alussa kukoistava meijeriteollisuus. Nykyään meijereissä häärivät pk-yritykset tai kiinteistöistä on tehty viihtyisiä vuokrataloja.

Agraarisen Suomen Kekkonen perusti Kemijärven tehtaan mahtikäskyllään. “Saamattomat tunarit” Pekkarinen, Vanhanen, Katainen ja Häkämies antoivat Karvisen panna Kemijärven tehtaan tuhannen anaikan päreiksi. Pääministeri Matti Vanhanen kehotti lappilaisia panostamaan matkailuun, palvelujen tuotantoon ja uusien yritysten perustamiseen. Vanhasen neuvot eivät kelvannut.

Pitäisikö meidän sittenkin tajuta, että maailma muuttuu. Paitojen peseminen toisillemme saattaa osoittautua hyväksi bisnekseksi. Tulevaisuuden ammatit löytyvät:

1. hoito- ja hoiva-aloilta
2. puotipuksuna automarketin tiskin takaa
3. luovien toimintojen aloilta
4. matkailusta

Pitäisikö sellu- ja paperi-insinöörin harkita rinnakkaistutkintoa diplomikosmetologiksi, parturiksi, matkaoppaaksi, vanhusten-, puutarhan-, eläinten-, turistien- tai jalkojenhoitajaksi?

Tukea

STT:n uutisia: “Äkillisen rakennemuutoksen alueiksi nimettiin Joensuun, Jämsän, Keuruun, Kouvolan, Lappeenrannan, Saarijärven–Viitasaaren, Vakka-Suomen sekä Etelä-Pirkanmaan seutukunnat. ”

• Joensuu: Perlos
• Voikkaa: UPM
  
• Kuusankoski: UPM
  
• Jämsä: UPM
  
• Saarijärvi-Viitasaari: Efore
• Etelä-Pirkanmaa: ?