Joskus kirjoitan otsikon muotoon “Suomi elää metsässä”, koska se kuvaa paremmin, miten raaka-aine- ja tuotantolähtöinen metsäsektorimme hahmottaa asemaansa maailmassa.
Metsäteollisuuden merkittävät innovaatiot eivät synny helpolla. Ala on pääomaintensiivinen ja suurin osa tuotannosta on massatuotantoa ja bulkkia.
Bulkkia ei pidä aliarvioida, koska sen avulla on rakennettu suomalaista hyvinvointia 1900-luvun alusta alkaen. Nyt vain aika on muuttunut ja pitäisi löytyä uusia ideoita ja konsepteja, jotka hyödyntäisivät uudempaa ja tuoreempaa osaamista.
Metsäteollisuutemme tuloskehitys näyttää rankan saneerauskuurin jälkeen hiukan paremmalta. Enää eivät kaikki mittarit näytä punaista, hiukan jää jo tulosta viivan alle.
Mutta minne menevät metsäjättiemme tulevaisuuden investoinnit? Stora Enso pälyilee Uruguayn suuntaan ja UPM-Kymmene saattaa sijoittaa biodieseltehtaansa Strasbourgiin. Rauma ja / Voikkaa jäävät näppejään nuolemaan.
Ulkomaisia investointeja suunnitellaan kustannustehokkuuden nimissä. Uusia ajatuksia ja innovaatioita on edelleen niukasti tarjolla. Paperin kysyntä ei näytä nousun merkkejä. Mainonnan, markkinoinnin, tiedottamisen ja uutisoinnin suunta on sähköisissä välineissä ja ympäristöissä.
Raaka-ainetta on näennäisesti Suomessa reippaasti tarjolla, mutta kovin montaa biodieseltehdasta ei Suomeen sovi, koska silloin raaka-aineen hinta pomppaa taivaisiin ja sekin kultasuoni muuttuu sepelin ja soran erotteluksi.
