Kauneusihanteistani ei löydy liika nättejä luonnoksia, hahmotelmia, valmiita töitä ja installaatioita. Perinteisen markkinaviestinnän keinovalikoimaa ei tahdo käyttää, koska silloin tylsistyisin ja menettäisin luottamuksen itseeni
Kehitän kirjoituksissani hienoja tavoitteita, jotka rönsyilevät hurjasti, tekstimassoihin upotan salaa outoja, rumia, rosoisia, haavoittuneita, keskeneräisiä, kummallisen ja ihmeellisiä virityksiä.
Kummajaiset ja örvelöt eivät näyttäydy sosiaalisesti salonkikelpoisina. Haluan niiden avulla kehittää kohti kummallisuutta opastavaa viestintää. Lopputuloksesta ei silloin saa pitää tarkkaa kirjanpitoa, koska ilmaisutaseeseen tulee vain pitkiä miinuksia.
En ole maalannut porsliinikukkia sileälle pinnalle. Jutuissani käytän piirroksia, jotka ensin luonnostelen jäte-, kierrätys- ja käärepaperille, jotka antavat tiedostoille ja teoksille suloisen rosoisen pinnan. E71-kameralla pystyn hälventämään aitouden vaikutelmaa ja kuvankäsitellyllä syntyy vaivattomasti lopullinen julkaistava kuva.
videokertomuksilla ei ole alkua, loppua tai sisältöä
Toivon, että katsojat ja lukijat ajautuvat hauskoihin tulkintoihin hahmojen ja esineiden varjossa. Tein parikymmentä vuotta takaperin viivapiirroksia faksien koristeeksi; monet niistä oli hiuskarvan varassa epäonnistua. Valokuvissakaan en silloin tähdännyt normaaliin kauneusihanteeseen. Metsästin kummia aiheita. Halusin lähestyä todellisuutta marginaalista.
Puhdas, valoisa ja kaunis eivät kuvaile maailman symboliikkaa. Ihmeelliset sovellukset ja outous miellyttävät minua. Haluan kokeilla ja etsiä uusia omituisia tulkintoja varjoisilta kujilta. On rohkeasti mentävä lähemmäs aihetta. Usein etäännyn olennaisesta niin kauas, etten saa sanotuksi yhtään mitään. Nollaviestintää on pakko harjoitella, koska muuten epäonnistuu myös, silloin kun haluaisi välittää jonkun sanoman.
Yhtenä soossina, takkuisena, kaikkea problematisoivana, hiukan hölmönä, avuttomana, oudot hahmot elokuvissani: keräilen fiktiivisiä hahmoja arkitodellisuudesta, joka eivät kerro elokuvan tekijöiden ambitioista yhtään mitään.
Taiteilijat eivät ole itsenäisiä neroja, sosiaalisessa mediassakin teemme ryhmätyötä. Yhden ihmisen panoksella emme pötkisi kovinkaan pitkälle. Tekijän lisäksi prosessin osallistuu lukija, näkijä, katsoja, joka rakentaa teoksen valmiiksi tulkinnoillaan. Vasta silloin tapahtuu puolivalmiin loppuun saattaminen.
Renessanssin aikana suuret taiteilijat tekivät paljon yhteistyötä. Käsityö oli kunniassa, kun he valmistivat suuria tilaustöitä kirkolle ja mesenaateille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti