Olen vuosien mittaan tehnyt töitä keksijöiden, käsityöläisten, taiteilijoiden, kirjoittajien, valokuvaajien, taivaanrannanmaalareiden, byrokraattien ja fanaatikkojen kanssa.
Parhaimmillaan yhteistyö on ollut antoisaa ja opettavaista. Joukkoon on mahtunut lukuisia täysin mahdottomia tyyppejä. Sukset ovat menneet ristiin lyhyen tutustumisvaiheen jälkeen. Yhteistyö ei suinkaan onnistu aina ja joka tilanteessa. Päinvastoin: yhteistyö on raskasta ja saattaa muuttua äärettömän vastenmieliseksi.
Suomessa on Kekkosen ajoilta voimassa vahva yhdenmukaisuuden paine. Olemme tehneet konsensuspolitiikkaa niin kauan, että harvoilla on rohkeutta osoittaa aitoa erimielisyyttä. Miten tähän standardi- ja teknologiahakuisuuteen löydetään vaihtoehtoisia toimintamalleja?
Toivon erilaistavaa keskustelua maahamme. Emme pärjää Euroopassa, jos emme tajua, miten eriseuraisia olemme. Ei meidän tarvitse mukautua eurooppalaisten mielipiteisiin. On vain oivallettava, että Suomi ei enää elä metsässä. Yksilöiden Euroopassa on hienoa, jos pystyy heittämään kapuloita kehityksen rattaisiin.
