Ulkona tuulee. Olemme palanneet perinnemaisemaan. Wiirilä on kaukana etelässä, mutta sielläkin on yhä kana kynittävänä.
Sain tänään viestin Itä-Uudeltamaalta, jossa tavoitteena oli kylämaisemien elvyttäminen.
Meillä on Viirilässä mielenkiintoinen kohde, jonka entisöintiin ja uudistamiseen tulemme panostamaan sekä rahaa että henkistä energiaa.
Juttelemme Irjan kanssa osallistavasta oppimisesta. Ihmiset on saatava mukaan suunnitteluvaiheessa, koska muuten organisaatio ei kehity ja opi voimannuttamaan itseään. Tekemällä oppii tuhat kertaa tehokkaammin kuin luentoja kuuntelemalla.
Wiirilä Werkossa Wiikottain opetti, ettei aina tarvitse pikkuteitä autolla ajella joka ikiseen kokoukseen. Suurin osa suunnittelusta ja yhteistyöstä onnistui jo 1990-luvun lopulla verkon kautta. Työryhmät edistivät kokonaisuutta asynkronisesti; kun aikaa oli ja ajatus juoksi.
Hanketyön turhautuminen vältetään myönteisellä asenteella. Kun kaikki tekevät, silloin uurastamisen taakka ei kaadu koko painollaan yksien harteille. Ei projektityön murheista voi kellekään kertoa, jollei taustalla ole yhdessä toimimisen riemukkaita kokemuksia.
Elämme outoja aikoja. Sosiaalinen media tukee kansallisvaltioiden välistä avointa yhteistyötä, mutta emme vielä osaa käyttää digitaalisia työkaluja. Suurin osan elävät edelleen sähköposti-ajassa ja toinen puoli kompuroi Facebookiin.
Wiirilä Werkossa Wiikottain oli blogi, vaikka emme vielä silloin ymmärtäneet sitä. Tänään sillä on historiallista paikallisarvoa. Mutta sosiaalisen median teknologiset alkujuuret löytyvät neljänkymmenen vuoden takaa – 1970-luvulta. Arpanet, Plato, Lotus Notes, keskustelukanavat jne. keksittiin aikoja sitten.
Me olemme kylätasolla tutkineet pienen kylän rationaalista ja irrationaalista käyttäytymistä verkossa ja sen liepeillä tapahtuvissa sosiaalisissa interaktioissa. Yhteistyön sujuvuuteen digitaaliset välineet eivät tuo lopullista ratkaisua: kaikki riippuu ihmisistä.
Hyvän yhteistyön lähtökohtana on edelleen avoin ja rehellinen vuorovaikutus, aito ja konstailematon yhteistyöhalu. Emme me saa mitään uutta aikaiseksi toisiamme mollaamalla ja sotajaalalla olemalla. Nuo samat säännöt pätevät valtioiden välisessä yhteistyössä. Ollaan kavereita keskenään ja yritetään edes huolehtia omasta tontista ensin ja vasta sen jälkeen miettiä, mitä parannettavaa naapurin pihamaalla pitäisi tehdä.
Scobleizer — 13.05.2010 — Here Brian Dear, organizer of PLATO at 50 conference, looks back to the "birthplace of social media," the PLATO system, which had many of the things we have today on Facebook and Twitter albeit back in the 1970s, etc. Learn more here: http://platohistory.org/ Brian is on Twitter here: http://twitter.com/brianstorms
Julkaisin alkukantaista html-pohjaista Wiirilä Werkossa Wiikottain “blogia” vuodesta 1997 pitkälle 2000-luvun puolelle, kunnes poistin sen verkosta, kun ei ollut aikaa sisällön päivittämiseen. Ideat ja aiheetkin olivat kuluneet loppuun. Joskus julkaisen historiallisen aineiston uudelleen.
Valmistelen parhaillaan osallistumistani Tallinnan BlogFest-tapaamisen Olümpia-hotellissa 25. toukokuuta 2010. Mitä olen oppinut blogaamisesta, verkkojulkaisemisesta ja sosiaalisesta mediasta viimeisen viidentoista vuoden aikana? Puhun siellä sosiaalisen median mahdollisuuksista Suomen ja Eestin välisessä yhteistyössä. Minulta kysyttiin, miten vuorovaikutteista mediaa voi hyödyntää työkaluna kansainvälisessä kaupassa?
Alussa kirjoitin vain “little”-juttuja itselleni. Televisio-ohjelman “"Wirby the Global Village” jälkeen sain lisää lukijoita ja lisäsin kirjoittelua. Varsinaisen blogaamisen aloitin vuonna 2004. Kuusi vuotta myöhemmin tunnustan, että ensin on kirjoitettava paljon roskaa, jotta ylipäätään oppii kirjoittamaan. Tulevaisuudessa haluaisin kirjoitta vähemmän, mutta paremmin.
Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kuljemme kohti kevättä. Vappu on viikon kuluttua ja kesäkuu on melkein mutkan takana. Jännitämme juhannuksen tuloa. Yllä olevassa kuvassa olen yhdistänyt Viirilää ja Pohjois-Suomea. Luonnon rakentaminen onnistuu Paint.Net ohjelmalla. Kuka tunnistaa Viirilässä olevan kohteen?
Haluaisin piirtää, maalata ja kirjoittaa esille asioita sellaisina kuin minä yhteiskunnan näen.
Moni asia on jäänyt toteutumatta ajanpuutteen takia. Luin äsken muistiinpanoja meksikolaisesta Frida Kahlosta. Muistan hänet jännittävästä dokumentista, joka näytettiin telkkarissa viime vuoden puolella
Frida Kahlo (6. heinäkuuta 1907 Coyoacán, Meksiko – 13. heinäkuuta 1954 Coyoacán, Meksiko) oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta ilmaisevista maalauksistaan. Kahlo maalasi laajan sarjan inhorealistisia omakuvia. Hän käytti voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, mutta hänen tyylissään oli myös eurooppalaisia vaikutteita realismista, symbolismista ja surrealismista.
Yrittäjäbrunchi tänään Ruotsinpyhtää Strömforsin ruukinmyllyn ravintolassa.
Tilaisuuteen osallistui kymmenen yrittäjää, viisi virkamiestä, kaksi poliitikkoa.
Teemoina tänään:
- matkailu
- palvelu
- pendelöinti
- nettiradio
- Venäjä
- Urheiluhotelli
Videossa keskustellaan Ruotsinpyhtään ruukin komeasta talvimaisemasta. Keskusteluun osallistuvat Maarit Hämäläinen ja Jarmo Holopainen Oy Prima Partner Russia Ltd. yrityksestä. Yrityksen toimipaikkana on Ahvenkosken Markkinamäki. Hieno osoite markkinointialan yritykselle.
Wiirilä Werkossa Wiikottain retrospektiivissä käsittelen radion, television ja Internetin tuloa pieneen globaalikylään.
Miten kylä on selvinnyt läpi vaikeiden aikojen? Muutokset ovat sävyttänyt Viirilää ja monia muita maalaiskyliä maassamme – ja Euroopassa.
Wiirilä Werkossa Wiikottain profiloi Viirilää globaaliksi kyläksi (The Global Village). Kahdentoista vuoden aikana on ehtinyt tapahtua uusia muutoksia ja siksi suunnittelemme retrospektiivistä projektia nykytilanteen ja uusien mahdollisuuksien kartoittamiseksi.
Ennen muuta: kohde on hetki, ei kylä itsessään ole mitään erityistä ja silti olen vieläkin kiinnostunut Viirilän kehittämisestä. Mahdollisuuksia liittyy ikääntyvän asuntokannan uudistamisessa. Kunnossapidossa ja infrastruktuurin kehittämisessä riittäisi töitä uusille paikallisille yrityksille.
Suomalaiset eivät pärjää maastohiihdossa, ei luistelussa, ei mäessä, mutta ei syytä huoleen. Wiirilä pärjää verkossa uusilla keinoilla.
Tulemme taistelemaan
Luomme uutta
Emme jätä kaveria
Kävin tammikuussa Niemellä, Viirilän Alakylässä ja keskustelimme kiinteistöjen kehittämishankkeista, sukupolvenvaihdoksista ja uusien asukkaiden houkuttelemisesta.
Keskusteluun osallistuivat Raimo Niemi, Ingegerd Niemi, Marjut Ståhls ja Helge Keitel.
Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, miten projektia vietäisiin eteenpäin, mutta Marjut Ståhls soitti kännykkääni tänään ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja. Hakemuksen laatiminen ja jättäminen Sepralle edellyttää kuitenkin ensin ehkä Svengis – Kurvikas kyläyhdistyksen elvyttämistä.
