Silloin ennen metsäteollisuutemme oli vielä kansallinen projekti. Firmat olivat leimallisesti suomalaisia.
Vanhanaikainen, noinhan se meni, hakki47 täsmentää, "jees olen samaa mieltä". 90-luvulla suomalaiset metsäyritykset harppasivat Eurooppaan. Kansainvälistymistä opiskeltiin. 2000-luvulla suurimmat yrittivät Amerikan valloitusta.
Meillä on edelleen timanttista osaamista monilla aloilla, mutta painopuolen riesaksi tuli tämä Internet. Saas nähdä, miten nopeaksi painettujen papereiden laskukierre kääntyy. Tuoreitten tilastotietojen mukaan Metsälehti on saanut lisää lukijoita. Hesari menettää tilaajia ja Kauppalehteäkin lukee yhä harvempi lehtenä.
Amerikassa nähdään kohta nopeita siirtymiä pois paperista ja uutisointi siirtyy nettiin. Samoja piirteitä on myös naapurimaissamme. Siirtyminen paperista Internetiin saattaa vielä kaataa lehtitaloja (joista monet tekevät vielä kohtuullisesti rahaa).
Hesarin Taloussanomat lopettaminen (joka oli kannattamaton) saattaa olla pilotti, ennakkotapaus, jolla harjoitellaan päälehden ponkaisua pois painokoneista. Juuri nyt tuntuu siltä, että paperilehdet ovat täällä ikuisesti.
Lehteä on edelleen kätevä selata, mutta hyvän "user interfacesta" - käyttöliittymästä huolimatta jakelu on kallista. Lehtien jakelukustannukset ovat nousseet 40 %. Energian hinta iskee työvoimavaltaiseen jakeluun.
Nettilehti kulkee toimituksesta "tietsikalle" lähes ilmaiseksi. Jakelun viimeiset metrit ovat paperilehdelle erittäin kalliita. Maailmalla lehtiä myydään tupakka- ja lehtikioskeista. Asiakas suoritta kannon kahdenteen kymmenenteen kerrokseen. Meillä on vielä luvaton määrä postilaatikoita haja-asutusalueilla - ja siellä uskollisimmat Seurojen ja Apujen tilaajat.
Uskon pakkausteollisuuden jatkuvuuteen. Luotan mekaanisen metsäteollisuuden kehittymiseen (käsittämätön brändi). Sama kuin Marimekko sanoisi olevansa osa "rättibisnestä".
Metsäteollisuutemme tämän hetken ongelmana on linnoittautuminen omaan metsäsektoriin (jotkut puhuvat metsä- ympäristöklusterista). Jälleen käsittämätöntä brändäystä. Apple tekee iPodeja ja iPhoneja. Mehtäläiset eivät ole oivaltaneet, että Internetin kautta on suora yhteys kuluttajille.
Metsä- ja ympäristöklusterilaiset luulevat, että kyseessä on yhä edelleen Business-to-Business liiketoiminnasta. Siltähän se näyttää, mutta kertokaa minulle, missä ovat ne metsäteollisuuden ihmiset, jotka hyödyntävät sosiaalista mediaa, Web 2.0, blogeja yms. Kuluttajien lisääntyvä valta on jäänyt huomaamatta.
"Ne" elää toisessa maailmassa, operoi turvallisessa menneisyydessä, uutta teknologiaa vierastetaan, koska verkon kautta "voi tulla viruksia". Monet suuryhtiöt (mm. metsä estävät blogien lukemisen työpaikalla) haittaohjelmien pelossa. Ajatus tuntuu "järkevältä". Kiinakin rajoitta blogien lukemista. Ollaan hyvässä seurassa!
Suomalainen tietoyhteiskuntaohjelma meni valtion tilintarkastajien mukaan raskaasti pieleen. Miksi? Ehkä ajatusmallimme eivät vielä olleet tietoyhteiskunta-ajatuksille valmis, koska "Suomi elää metsässä!"
Nyt kirjoitin loppuosan väärin tarkoituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti