Organisaatio lakkaa pian olemasta, jos se ei muutu yhtä nopeasti kuin ulkopuolinen maailma muuttuu. Tämä sopii mainiosti mikroduuni-ajattelun ohjenuoraksi.
Tämä luonnonvalinta pätee varsin laajasti, mutta julkisella sektorilla huonommin. On kuitenkin näköpiirissä merkkejä siitä, että virkamieskunta kuuntelee ja herkistyy: uusia aloitteita ei enää ammuta alas lonkalta.
TEM-strategiaraportista löydän lupaavia kannanottoja: “Ajastaan jälkeen jäänyt hallinto voi tehdä pahimmillaan arvaamatonta vahinkoa. Näin ollen virkamieskunnalla on aivan erityinen vastuu huolehtia tästä uusiutumisesta, veronmaksajien ja yhteisen edun nimissä.”
Erityisen haastava tilanne on silloin, kun organisaatio on osoittanut olevansa menestyvä.
Sokeus toimintaympäristön muutoksille kasvaa ja itsetyytyväisyys nostaa helposti
päätään. Suomella on takanaan lupaava menneisyys, tulevat kymmenen vuotta eivät lupaa 1990-luvun laman jälkeistä nousukautta.
Jos herkkyys menetetään ja kentältä tulevia, muutoksesta kertovia heikkoja signaaleja kuunnellaan huonosti, silloin saatetaan menettää miljardeja muutamassa viikossa. Ahtaajien lakko käy hyvästä esimerkistä. Onneksi sopu syntyi tänään.
