Simulointi - Historiatietoon ja asiantuntija-arvioihin perustuen
Jo pelkkä vikapuun mallintaminen tuo kiistattomia etuja suunnitteluun mutta ilman simulointia siitä ei saada mitään numeraalista irti. Simuloinnissa reaalielämää mallinnetaan todennäköisyyslaskennan keinoin. Syötteeksi simulointi saa mm. järjestelmän osille kerättyä vika-, korjausaika- sekä kustannustietoa.
Helge: Okay, ekaksi vikapuu mallinnetaan, kerrotaan, mutta simuloinnilla saadaan numeraalista tieto. Reaalielämää tutkitaan todennäköisyyslaskennan keinoin.
Nykyiset tietokoneet ovat laskentakapasiteetiltaan sen verran tehokkaita, että tutkittavan järjestelmän elinkaarta (esim. 10 vuotta) voidaan simuloida tuhansia kertoja, jolloin tulokset ovat erittäin luotettavia. Simulointiin perustuvien ohjelmistojen kiistaton etu muihin tapauskohtaisesti räätälöityihin sovelluksiin on siinä, että niiden avulla voidaan samaa laskentamoottoria käyttäen mallintaa hyvinkin erilaisia kohteita: koneet, laitteet, laitokset jne.
Helge: Pannaan tietsikka jurramaan ja saamme otteen objektin eli kohteen "elinkaaresta". Ilmeisesti saamme kuvan siitä, jolloin tuo "kohde menee romuksi" eli koska "laakeri leikkaa" tai kuulat "brakaavat". Sitäkö tämä tarkoittaa? Mieleeni tulvahtaa Kunnossapito niminen lehti. Onko siellä käsitelty näitä asioita? Millaisia seminaareja järjestetään? Kuka opettaa? Onko tämä oppiaineena ammattikorkeakouluissa? Usein innovaattorit joutuvat yksin huolehtimaan uuden tuotteen käyttöönoton argumentoinnista, koulutuksesta ja hyödyntämisen todistusketjusta. Työ on vaativa, vie aikaa ja maksaa paljon rahaa. Onko olemassa oikopolkuja? Miten asiakkaiden ostokäyttäytyminen näkyisi vikapuussa tai simuloituisi ulos tietokoneesta kuin separaattorista, joka kertoo, koska ollaan valmiita tilaamaan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti