Helge V. Keitel kommentoi:27.2.2008 15.10
Vuonna 2005 julkaisemani kuva (25.2.2005) saa tässä visualisoida tämän päivän kirjoitustani KL:ssä. Aiheena Jykes.
Kunnalliset kehitysyhtiöt ovat mielenkiintoinen ilmiö. Kunnat lapioivat niihin rahaa eri puolilla Suomea. Lisärahaa tulee EU-projektien hallinnoinnin kautta. Yleensä näille pystytään kehittämään vuodesta toiseen entistä uljaampia strategioita.
Kritiikistä huolimatta nämä kehitysbyrokratiayhtiöt pitävät pintansa. Henkilövalinnoissa suositaan “yritysasioissa ansioituneita virkamiehiä”, jotka hallitsevat hyvin hankebyrokratiaa ja taitavat poliittisen lobbaamisen.
Tekijöiden joukossa on varmasti paljon hyvää ja hyvää tarkoittavaa väkeä, mutta monet yrittäjät pelkäävät näitä kuin ruttoa. Epäluottamus on usein molemmin puoleista. Valintaprosessit suosivat varovaisia keskitien kulkijoita. Mutta, miten tällaiset notkistuvat, kun pitäisi toimia nopeasti kriisien välttämiseksi tai horjuvien yritysten auttamiseksi.
Keskitien kulkijat haluavat kaveerata “varmojen työllistäjien kanssa” ja apu kaipaavat jäävät oman onnensa varaan. Kannanottoni on tietenkin subjektiivinen ja perustuu vuosikymmeninen kokemukseen. Suuri muutoksia ei ole 80-luvulta lähtien tapahtunut. Näistä “kehva-yrityksistä” (kehitys, varovainen, alueellinen) on tullut instituutiota.
Rahoitamme poliittisia puolueita ja järjestöjä verovaroin. “Kehvat” saavat rahaa samoin perustein.
Odotan ryöpytystä. Tiedän, että näille toimijoille on niin paljon paikallispoliittisia päällystakkeja, strategiakokouksia, seminaareja ja ulkomaanmatkoja, että liikkumatilaa kehittämismielessä ei jää nimeksikään.
Joskus nämä kehityksen pysähdysyritykset saattava jarruttaa hyödyllisiäkin hankkeita, mutta enimmäkseen yritykset kuitenkin hoitavat oman tonttinsa omalla tavalla - ja hyvä niin.
Pystytäänkö instituutioista luopumaan? Mitä jos nuo rahat jaettaisiin suoraan yrityksille?
Kerettiläiset roviolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti