Hupaisa ovi

Kirjoitin ovesta näin syyskuussa 1992. Ovi elämään, elämäni paras ovi, joka vie kuumaan ja muhkeaan tilaan, se takana prosessit puksuttavat, siellä on kostaa, mutta samalla se vilvoittaa, olo on autereinen, hulmuava ja vuolas.

Oven takana sihisee, suhisee, puhisee, tulen lieskat leimahtavat, mutta emme ole helvetissä.

Oloni on ailahteleva, paikka on lumoava. Täällä mieleni muuttuu lennokkaaksi.

Tunnelma hivelee minua, se on huumaavan kaunis, kesäinen, mansikkamainen, savuntuoksuinen ja utuinen.

Vihreällä nurmella ja kirkkaan sinisellä järvellä kaikki on mahdollista. Kävelen rantakivikossa paljain jaloin, varpaani kastuvat viileässä vedessä. Pyöreät moniväriset kivet löytyvät etsien. Jokaisella saunakiukaan kivivalikoimalla on tarinansa.

Savustuspöntön alla on valurautainen tulisija. Se on teräksinen, kestävä, tilava ja monipuolinen. Toisessa pöntössä keitämme kalakeittoa.

Kolmas sopii kiukaaksi, kivet kuoren sisällä. Nämä ovat uusia tuotteita ja elämyksiä eurooppalaiseen puutarhaan. Näin kiehtovalta maailma näytti syksyllä 1992, jolloin Suomi syöksyi syvimpään lamaan miesmuistiin.