Kaakkois-Suomi on ollut metsäteollisuuden vahvaa aluetta usean vuosikymmenen ajan. Toimiala, joka on läpikäynyt rajuja rakennemuutoksia, on edelleen tukijalkana alueen kehittämisessä. Kaakossa on perinteisesti totuttu saamaan leipää tehtaista. Yrittäjyydellä ja itsensä työllistämisellä ei vielä ole kovin pitkää perinnettä.
Puuteollisuudesta elänyt Kymenlaakso ei aio taipua rakennemuutoksen alla. Vesi, puu ja satamat ovat aikoinaan tuonut alueelle sen tunnetuimman teollisuuden – puuteollisuuden. Kymijoki on ollut hyvä uittopaikka, ja siksi jokisuuhun syntyi sahoja ja siihen liittyvää teollisuutta. Historian hämärässä Kotka-Karhula seudulla oli toistakymmentä isoa sahaa.
Alueeseen on kohdistunut sekä hidasta että äkillistä rakennemuutosta. Aikoinaan Sunilan sellutehtaalla työskenteli yli tuhat työntekijää, mutta työntekijöiden määrä on pudonnut pariin sataan; tuotanto on kolminkertaistunut.
Kymenlaakso on edelleen hyvässä iskussa logistisesti. Vuonna 2011 yhdistyneet Hamina-Kotka -satama on Suomen suurin yleis-, vienti-, kontti- ja transitosatama. Se tarjoaa erinomaiset yhteydet Itämeren alueelle, Eurooppaan ja Aasiaan sekä tietysti Venäjän markkinoille. Kouvolaan on puolestaan hyvät raideyhteydet. E-18-moottoritie tarjoaa hyvät yhteydet länteen ja Venäjän rajalle.
Kymenlaaksosta puuttuu omiin tuotteisiin nojaavaa keskisuurta valmistavaa teollisuutta. Suuryritysten varjossa eläneet pk-yritykset keskittyivät liiaksi alihankintatoimintaan, mikä on arka kohta rakennemuutokselle. Uuteen nousuun ei päästä sormia napsauttamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti