maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pelastakaa filosofi Himanen

Pekka Himasen yritys onnistui myymään Suomen tulevaisuusselvityksen ilman kilpailutusta pääministeri Jyrki Kataiselle, Sitran, Suomen Akatemian ja Tekesin pääjohtajille.

Tulevaisuusselvityksen rahoituksesta nousi valtava kohu. Jari Sarasvuon mielestä Himasen lyttääminen on mennyt liian pitkälle: “Häpeään tukehtuva ihminen pyrkii paniikistaan pakoon tuhoamalla itseään ja ympäristöään.”

Mitä? Tarkoittaako Sarasvuo kommentillaan Himasen julkisuuspakoa? Jarin mielestä Himasta kiusataan: “Henkilöön keskittyvä sosiaalinen pahoinpitely aiheuttaa kohteessaan identiteettistressiä.”

Ehkä?

Lähden siitä, että korkeisiin asemiin nousseet päättäjät eivät ole umpitolloja ja toimivat tässäkin tapauksessa vastuullisesti veronmaksajien parasta ajatellen. Tekes piti kansainvälisen näkökulman hankkimista tärkeänä. Himasen työryhmä oli vapaana ja siksi häneen päädyttiin.

Muut vaihtoehdot eivät innostaneet ja siksi moni harmistunut huomisen ymmärtäjä astuu ulos tutkijankammiostaan kommentoimaan menettelytapaa ja keskeneräinen työkin saa kyytiä.

Talvivaaran ympäristökatastrofin kuumimmassa vaiheessa pääomistaja Pekka Perä pakoili  aikansa, mutta astui sitten median eteen. Ongelmat eivät puhumalla kadonneet, mutta Perä ei enää välttele kameroita ja mikrofoneja.

Hyvä!

Kerrossiivoojat, tarjoilijat, bussinkuljettajat ja muut palveluammattien edustajat saavat kuulla kunniansa päivittäin ja nyt ihmiset heittäytyvät inhottaviksi myös huippututkijoille. Eliitille ei enää anneta erillisoikeuksia.

Tekesin entinen pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaaran mukaan pääministeri Jyrki Katainen ei painostanut Tekesiä mukaan Himasen hankkeeseen. Samaa ovat julkisuudessa sanoneet muut rahoittajat Suomen Akatemia ja Sitra.

Mitä hävettävää tässä on?

Tilaajalla ja laskun maksajilla [veronmaksajat] on oikeus vaatia selonteon  toimittajalta reipasta esiintymistä, avointa argumentointia, vastaväitteiden kumoamista, ja työmaakokouksen tavoin, selkeää kuvausta projektin etenemisestä. Sinisen kirjan lukeminen ei vaurioita ketään, joten päätin selailla sitäkin.

Rahoittajat arvioivat hankkeen riskit “kohtuullisen suuriksi” ja miettivät lisäksi, “saako siitä porukasta irti tuoreita ajatuksia?”  Kriisin mahdollisuuteen olisi voinut varautua pro-aktiivisesti. Nyt on pakko toimia re-aktiivisesti.

Reippaasti esille

Kykypuolue Kokoomus esiintyy avoimuuden ja kilpailun kannattajana paljon suuremmissa hankkeissa, Himasen urakkasopimukseen kilpailijoita ei tarvittu. Mitä sopimuksessa sanotaan operaation avoimuudesta ja tiedottamisesta?

Nykytekniikalla kameran eteen voi astua, vaikka Berkleyn nurmikolla, jos ei heti perussuomalaisten inhottaviin studioihin ehdi.  Hankkeen matkakuluihinkin on varattu rutkasti rahaa, joten kipinkapin uutishuoneisiin selittämään, mikä tässä on jäänyt motkottajilta huomaamatta.

Pekka Himasen firman vahvuudeksi nostettiin tutkimusryhmän erinomaisuus ja kansainvälisyys. Sinisestä kirjasta löytyy hankkeen organisaatiokaavaa eli Suomen tulevaisuuden kimpussa ahkeroivien tutkijoiden verkoston kuvaus. 

Miksei verkoston osaajat astu kameroiden eteen kertomaan vahvuuksistaan ja havainnoistaan? Eihän Pekka Himanen tee tätä työtä yksin.  Manuel Castells on toki kehunut julkisuudessa Pekkaa maailmanluokan tekijäksi.

Ei voi olla mahdotonta puolustella myyntivaiheen argumentteja, kun lopputuloksena on luvassa ohjeita ja maantiekarttoja Suomen pelastamiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Löysin Sinisestä kirjasta verkostokuvauksen:

SININEN KIRJA

Suomen kestävän kasvun malli

  1. Luonnos kansalliseksi tulevaisuushankkeeksi
  2. Johtopäätöksiä Suomen tulevaisuusselonteolle

Kestävän kasvun malli - tutkimushankkeen pohjalta

  • Pekka Himanen

Perustuen kansainvälisen tutkimusryhmän työhön:

  • Manuel Castells
  • Fernando Calderon
  • Isidora Chacon
  • Nico Cloete
  • You-Den Hsing
  • AnnaLee Saxenian

Kriisinhallintaa ja -viestintää

Jos hankkeen erinomaisuuden ymmärsi pääministeri ja kolme viisaaksi kuvittelemaani pääjohtajaa, niin pitäisihän sen kelvata katajaiselle kansallekin. Meidän parhaaksihan sitä työtä tehdään, eikö?

Suomen pelastusohjelmasta ei kannata tehdä niin komplisoitua, ettei tavalliset sosiaalimedian tallaajat sitä ymmärrä. Uhkana on, ettei sinistä kirjaa lueta ja luettukin jää ymmärtämättä. Tulevat pamfletit eivät ainakaan tule pölyttymään pilvipalveluissa huomion puutteen takia.

Aarno Laitinen ehdotti ilkikurisesti Iltalehdessä vaihtoehtoisen selonteon tilaamista Varpaisjärven Esson peräkammarin poikien kalja- ja pullakahviringiltä. Kuuntelin viime viikolla Sotkamon Nesteen baarissa täkäläisten äijärinkien kannanottoja: Kyllä kansa tietää!

Opiskelukaveri Jarkko Tontin mielestä Himanen on “myönteinen ja ulospäin suuntautunut”. Esa Saarinen toteaa “aloitteelliseksi, innostavaksi, innostuvaksi, valoisaksi ja työteliääksi” persoonaksi. Esko-Juhani Tennilä kuvaili “kiltiksi hyssyttelijäksi”.

Kuvitellaan, että Suomi ostaa joltain firmalta panssarivaunuja, jotka ensimmäisessä hyökkäyksessä ammutaan tuhannen päreiksi ja jäljelle jää vain savuava runko. Sortuuko sisukas Suomi humanistiseen haparointiin ja heikkouteen, jollei ymmärrä uppoutua Siniseen kirjaan?

Aika näyttää!

Käsillä olevat johtopäätökset Suomen tulevaisuusselonteolle on kirjoitettu Kestävän kasvun malli -tutkimushankkeen pohjalta, jossa on  toiminut seitsemän hengen kansainvälinen tutkimusryhmä. Siinä on hyödynnetty Suomen hallituksen selontekoa varten perustamien  työryhmien työtä. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimusta varten on käyty läpi myös kaikki viime vuosina Suomessa aihepiiriin liittyen julkaistut pohdinnat.

Kyseessä on 2 -vuotisen hankkeen ensimmäinen julkaisu johtopäätöksinä  Suomelle. Hankkeesta syntyy myöhemmin myös laaja kansainväliselle yleisölle tarkoitettu teos (hankkeen päätöksenä on vuoden 2013 loppu).

Tutkimushanke on toteutettu yhteistyössä Valtioneuvoston kanslian, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran, Teknologian ja innovaatioiden edistämiskeskus Tekesin ja Suomen akatemian kanssa.

Ei kommentteja: