Tänään on tehty tärkeitä asioista viikonlopun varalle. Ekana kirkkoherranvirastossa tärkeää paperia hakemassa. Seuraavana vuorossa Sotkamon kirjakauppa, josta Irja osti adressin. Rahat menevät syöpäyhdistykselle. Apteekista kynsilakan poistoainetta (asetoonituppoja) ja tilaisuuteen sopivaa maltillisen väristä kynsilakkaa.
Terveyskeskukseen muutama paperi ensi viikon tarpeita varten. Pullojen ja tölkkien palauttaminen K-citymarket automaatin kautta kierrätykseen. Kaupasta valmista ruokaa, koska tänään ei ole aikaa omien eväiden valmistukseen. Sitten kipinkapin halpahallin pihalle, jonne tyhjäsimme Passatin perätilasta kaapeistamme poimittuja lasipurkkeja, maljakoita ja risoja astioita. Kaikkea ihminen kerää, säilöö ja arkistoi.
Viimeisenä vuorossa auton tankkaus, öljyn tarkistus, penkkien siivous, perätilan putsaus. Kaikki on valmiina. Tekstit valmiina adressissa. Söimme kanan rintapaloja. ATK-hommia on tehty, papereita printattu. Elämä on!
Alan kyllästyä Olympialaisiin. Kansakuntamme osallistujat ovat kaikki kipeitä, vammaisia tai huonokuntoisia. Yhden hopeamitalin takia iltapäivälehtien toimittajat repivät pelipaitansa. Cool. Kerta toisensa jälkeen kuulemme, miten suomalainen mitalitoivo tipahtaa. Normaalisti en välitä urheilusta, eikä minun pitäisi heitellä tänne asiantuntemattomia kommenttejani.
Suomi on pieni maa. Meillä on pienen maan ongelmia. Henkilökohtaiset pulmani ovat mikroduunin luokkaa. Joka päivä jokainen meistä tekee mikroduunia. Tämä on varmimpana vakuutena sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti