@ConnectIrmeli eli Irmeli Aro kirjoitti tänään [29.9.2010] Qaikun Huomenta -ketjussa: Huomenta. Tänään: 1996 kirjoitettiin aiheesta "Kohti tietoon perustuvaa yrittämistä". Se on aloitusartikkeli kaupallisten tietoprosessien (johon mm. sosiaalinen media on tietojohtamisen opetuksessa pistetty) tehtävää varten. -Mielenkiintoista katsella, mitä 1996 on tavoiteltu. Silloin ainakin omassa (ja asiakasorganisaatioissa) lähdettiin selkeästi kohti ihan erityyppistä työnjakoa ja myös sisältöä. Toteutus jäi erinäköisen organisaatiokaavion piirtämiseksi. Ihmiset toimi niin kuin ennenkin tai niin kuin oli aina toimittu. MITÄ oikeastaan silloin olisi pitänyt tehdä / saada aikaan. Sen tekemättömyyden takana ne innovaatiotkin on piilotettuna.
Innostuin avauksesta ja kommentoin…
Helge: @ConnectIrmeli Vilkaisin yhtä 1996 kirjoitusta ja poimin sieltä ajatuksia "oppivasta organisaatiosta", joka neljän seinän ja organisaatiolaatikoiden mahdollistamissa vuorovaikutteisissa tiloissa (oisko neukkari ja kahviautomaatti) lähestyvät hiljaista tietoa, luutuneita käytäntöjä ja oven raosta tihkuvia ulkoisia tietovirtoja kutsuen kaikkea knowledge managmentiksi. Eräs työkaverini totesi aikoinaan organisaation ns. kumuloituvasta osaamisesta, ettei firma kasva kerros kerrokselta viisaammaksi ja osaavammaksi vaan tieto ja osaaminen vain kompostoituu ja ajan mittaan osaaminen onkin vain mätänevää tietoliejua, jolla ei ole sanottavampaa virkaa. Olisiko avoimuudesta apua ja miten hyödyllinen hiljainen ydinosaaminen saadaan siistattua talteen tuosta liejuuntuneesta ja löyhkäävästä epätiedosta?
Irmeli Aro innostui kommentista ja keskustelu jatkui…
Irmeli Aro vastaa: @visualradio Hyvää metaforaa. Esimerkiksi monella alalla maksettavat "palvelusvuosilisät" - miten se on valjastettu siihen, että henkilöt tosiaankin uudistaa, eikä lisää matskua siihen liejuun?! Nappasin ajatuksen (Perrow 1967), että "luottamus yhteisölliseen päätöksentekoon kasvaa silloin, kun tilanteet käyvät yhä monimutkaisemmiksi". Silloin kovasti luotettiin teknologiaan - vuorovaikutus kuvataan: "high-interaction nonstandardized coordination mechanisms". Sanoisin saman vuoden 2010 sanoin: wide-interaction emotional capacity and emergent intelligence networks. Tässä on yli 40 vuotta välissä. Aika hyvin on päästy siihen tilaan, että koordinaatiojärjestelmiä on kaikkialla ja kukaan ei tiedä, miten niillä tehtäisiin innovaatioita. Muutos korjaavaan suuntaan seuraavan 40 vuoden aikana on ihan yhtä mahdollinen ja toteutettavissa, kuin miten tähän päivään on tultu 1960 -luvulta.
Helge: @ConnectIrmeli Kompostoituneessa osaamisliejussa saattaa olla jäljellä ravinteita, joita ulkoa tulevat tai tuodut kasvun siemenet voisivat hyödyntää paremmin kuin siiloon sullottu monokulttuuri. Suomi on nyt jälleen laman jälkeen kuvaamassasi "monimutkaisessa tilanteessa" ja lääkkeeksi tähän sopii erinomaisesti törmäännyttävä AVOIMUUS. "WIDE ja high-interaction nonstandardized coordination mechanisms" sopii teoriaksi ja lääkkeeksi. Primitiivisimpinä muotona saattaisi olla seminaari tai koulutustilaisuus, josta osallistuja saa jonkun "tietotartunnan", jonka sitten yrittää istuttaa organisaatioliejuun. Jatkuva vuorovaikutus ympäristön, asiakkaiden, asiantuntijoiden kanssa tuottanee paremman tuloksen. Monokulttuurissa uudet "kasvit" eivät pääse hengittämään, koska ne saattavat nääntyä perusheinikossa; kun ei tule aurinkoa ja huolenpitoa riittävästi. Nokian pääkonttorin siirtämistä pois Suomesta perustellaan sillä, ettei maastamme löydy riittävän vahvaa Internet-ekosysteemiä (osaamista). Etäisyyden voittaminen on kansakunnallemme valtava haaste. Keksitkö kestävää etätyöteoriaa?
@RNS Riitta Nieminen-Sundell kommentoi: @visualradio Kompostoitunut osaamislieju :D Saiskohan tuon termin käytettyä jotenkin työkontekstissa? "Tulevaisuuden työ saa voimansa kompostoituneesta osaamisliejusta". Hihii.
Irmeli Aro jatkoi: @visualradio Otan "kestävän etätyöteorian keksimisen" motoksi. Väitän, että keksin, koska on niin hyvä verkosto kasvamassa.
Irmeli Aro: @RNS Tacit knowledge = kompostoitunut osaamislieju - ahaa -elämysten päivä tänään :)
Riitta Nieminen-Sundell: @ConnectIrmeli No tulipa sekin sitten suomennettua.
Helge: @RNS Yhdistetään voimat "Kompostoituneen osaamisliejun" ja @ConnectIrmeli "Kestävän etätyöteorian keksimisen" -> Tulevaisuuden työn aikaansaamiseksi. Minulle riittäisi aluksi sopimuskoneen konseptointi #mikroduuni organisoimiseksi. Mikroduuni avautuu ajattelussani osatehtävien sarjana, ryppäinä ja klustereina, jotka yhdessä muodostavat saumattomia kompleksisia kokonaisuuksia ja yhdistävänä välineenä on pilviteknologia.
Helge: Tässä on aineksia hiljaisen tiedon ja etäyhteistyön yhdistämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti