Ranskassa opin ymmärtämään, että on muutakin sarjakuvaa kuin Aku Ankka, Pecos Bill, Tex Willer ja Taika-Jim.
Anguéleme, ranskalaisen sarjakuvan pääkaupunki, sijaitsee Länsi-Ranskassa ja tammikuussa siellä on suuret sarjakuvakemut.
Sarjakuva on kuudessakymmenessä vuodessa kehittynyt moneen suuntaan. On pahuutta, kauheutta, sci-fiä, pornoa ja kovan luokan taidetta.
Sarjakuvataiteilijat ovat piirtäneet uusia versioita lapsuutensa sankareista. Tarzan näyttää Matti Hagelbergin teoksissa aivan toisenlaiselta. Uuden ajan tyypit eivät ole realistisia lihaskimppuja, mutta saattavat kommunikoida Jeesuksen kanssa.
Sarjakuva on entistä poliittisempaa. Se on muuttunut käsitteellisemmäksi taiteeksi. Jotkut sarjakuvat päätyvät nykyään taidemuseoihin.
Monet nuoret piirtäjät unelmoivat sarjakuvapiirtäjän urasta, mutta kaikilla ei ole välttämättä mitään sanottavaa. Piirtämisen taito ei vielä riitä, jollei ole viestiä.
- Naiset tekevät tuloaan
- Aikaisemmin sarjakuva oli maskuliininen maailma
- Nuoret naistaitelijat ovat lukeneet sarjakuvaa radikaalisti väärin
- Seurauksena on tulkintojen ja näkökulmien muutos
- Sarjakuvien tuotanto on eurooppalaisittainkin pienten piirien toimintaa
- Sarjakuvien suosio kasvaa edelleen
- Lamasta huolimatta Ranskassa myytiin enemmän sarjakuvia kuin aikaisemmin
- Runouden vaarana on, ettei kukaan lue sitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti