Ville Similä vihjaa Hesarin välihuomio kolumnissaan, että käyttäydymme kuin teinit. Haluamme vielä eläkeikäisinä näyttää teineiltä. "Yleisen sosiologisen käsityksen mukaan nuorison käsite syntyi länsimaissa suunnilleen 1950-luvulla."
Aiemmin lapsuudesta oli siirrytty suoraan aikuisuuteen, mutta kauppiaat keksivät keinon myydä kakaroille purkkaa, hiusrasvaa ja rocklevyjä.
Nuoruuden ideana oli, että nuoruus on jotain muuta kuin aikuisuus. Nyt moni meistä hakee "jatkoaikaa" tälle post-teiniaikakaudelle.
Mitä tämä tarkoittaa kauppiaille? Mitä kaikkea meille pystytään myymään? Mitä ikuinen nuoruus ja teini-ikäisyys meille merkitsee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti