Summan tehtaiden työntekijöiden tehtävälistalla (to-do-list) on enää vähän tekemistä. Stora Enson omistaman entisen tehtaan poispyyhkiminen on käynnistynyt. Paperikoneen tuottoisasta huminasta ei enää kuulu tuttuja ääniä. Tehdas on hiljentynyt ja tuotantotiloihin on laskeutunut hiljainen lopun ajan odotus.
Paperitehtaan historiassa on kääntynyt uusi lehti. On tultu viimeiselle sivulle, jossa lukee THE END. Haminan liepeillä sijaitsevalla tehtaalla vallitsee nyt hautajaistunnelma. Tehdasta siivotaan ja putsataan haudan lepoon helmikuun loppuun mennessä. Hallien nurkissa vielä lojuvat paperirullat lähetetään uusiokäyttöön.
Tehtaalle saapuu jatkossa vain osa työntekijöistä hoitamaan siivousta ja muita tarpeellisia hommia. Jälkihoitoryhmässä tulee työskentelemään 20 - 50 henkilöä. Monet näistä ovat työntekijöitä, jotka ikänsä puolesta pääsevät syksyllä 2008 eläkeputkeen.
Tehtaan historian aikana kerääntyneet tuhansien hyllymetrien arkistot setvitään.
- mitä heitetään pois?
- mikä siirretään museoon?
- mitä luovutetaan tutkijoille?
Tehtaan laitteiden kohtalosta ei vielä ole tietoa. Jotkut päivittävät tehtaan laiterekistereitä, selvittävät tilojen laajuutta, jotta kokonaisuutta ja osia voidaan jossain vaiheessa esitellä mahdollisille ostaja- ja vuokraajaehdokkaille.
Se, haluaako Stora Enso jatkossa myydä, vuokrata tai osaomistaa näitä tiloja, on vielä epävarmaa. Storan tuelvaisuuden suunnitelmat eivät juurikaan kiinnosta tehtaan työntekijöitä. Kauas ei tähyillä, kun nykyhetkessäkin on tarpeeksi mietittävää.
Miksi näin pääsi käymään? Sitä moni vielä päässään pyörittää. Kemijärvellä lopettamiseen on otettu toisenlainen kanta. Kekkosen junailemaa perintöä sikäläiset eivät haluaisi romuttaa. Uudet ratkaisut eivät massaliikettä kiinnosta, heille kelpaa vain sellutuotannon jatkaminen.
Kumman asenne osoittautuu lopulta oikeammaksi? Ehkä Etelä-Suomessa on tarjolla enemmän vaihtoehtoja. Silti, työntekijät vuoroin itkevät ja vuoroin nauravat. Purematta Summankaan tehtaan lakkauttamista ei niellä.
Tunteet ovat pinnalla. Tehtaalle tuleminen tuntuu työntekijöistä joka aamu entistä ikävämmältä. Työntekijät vievät kuitenkin siivousurakkaansa tunnollisesti päätökseen. Toimistotkin tyhjenevät, puhelimet eivät enää soi, valtavan tehtaan tuotannosta ei ole enää mitään myytävää. Palkkojen maksaminen loppuu, hallintoakaan ei enää tarvita.
"Kaksinkertainen määrä työntekijöitä työllistyisi Kemijärven sellutehtaalla, jos se alkaisi tuottaa sellun lisäksi puusta saatavia liikennepolttoaineita ja kemikaaleja", näin arvioi sellu- ja ympäristötekniikan professori Olli Dahl.
Dahlin mielestä on ylipäätään tyhmää lopettaa sellutehtaita, koska ne tuottavat sellun lisäksi uusiutuvaa energiaa. "Ei nähdä, että Kemijärvellä on yksi todellinen mahdollisuus lisätä bioenergian tuotantoa", professori Dahl jatkaa.
Summan tehtailta ei kuulu tällaisia ääniä. Jokainen protestoi hiljaa itsekseen. Kaakkois-Suomeen massaliikettä ei ole syntynyt, vaikka työpaikkojen vähentäminen on ollut raskasta Voikkaasta alkaen.
Ehkä täällä tiedetään paremmin, että "tässä ei vielä ole kaikki". Odotettavissa on uusia raskaita päätöksiä. Radikaaleilta vastatoimijoilla ei ole enää vieterissä vetoa. Mutta Kemijärven duracellit tuntuvat toimivan jopa kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti