Kauppalehden blogeissa keskustellaan metsäteollisuuden korjuuketjuen kehittämisestä. Suurten prosessimuutosten jalkoihin jää pienempien toimijoiden näkymätön ja vaiettu temmellyskenttä. Korjuuketjujen arjesta ja vaikeuksista ei paljon puhuta. Suomessa toimii tuhansia metsäkoneyrittäjiä, joiden käyttöaste ei kaikkien osalta näytä olevan kohdallaan.
Kenellä on oikeus nousta huomion kohteeksi? Yritän soveltaa tätä kysymystä laajasti metsäsektorin kehittämistarpeisiin. Samalla tavalla kuin esimerkiksi suuret laitostoimittajat tai suunnitteluyritykset, myös metsäsektorin pienten toimijoiden esilletuominen on tärkeää. Metsissä tehdään tärkeää työtä. Eivät ne puut tehtaille lentäen tule.
Samalla tavalla kuin jollakin muulla aikoinaan vaikuttaneella yrittäjällä tai menestyjällä, jonka elämänkerta on kirjoitettu tarinaksi jo kauan sitten ja jolta on säilynyt kirjeenvaihtoa, piirustuksia tai luonnoskirjoja, niin myös monet vielä hengissä olevat keksijät, innovaattorit, menetelmien kehittäjät kaipaavat huomiota nyt eikä viidestoista yö.
Monia menneisyyden tekijöitä juhlitaan ja esitellään seminaareissa, heidän saavutuksia esitellään ulkomailla ja niistä tehdään kirjoja. Tiedän hiljaisia prosessien kehittäjiä, jotka ovat tehneet pitkän elämäntyön, mutta joiden arvoa ei vielä ole huomattu. Yritän keksiä keinoja näitten tekijöiden tunnetuksi tekemiseksi.
- tekijöiden esille nostaminen
- pakko paneutua huolella aiheeseen
- marginaaliin jääneet kehittäjät ja innovaattorit ansaitsevat elämänkertansa
- henkilökuvauksia ja blogikirjoituksia
- tekijöiden arvon tunnustaminen
- joukkuekehittäjät saatava valokeilaan
- vertaan tätä urheilutoimituksiin, jotka syntyivät 1900-luvun puolivälissä
- varhaistuotannon arvottaminen
- aikaisten kehitysvaiheiden kuvaaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti