Kynttilöitä Ikkunassa

Kynttilöitä ikkunassa

Keskiviikko, Joulukuu 6, 2006 10.41 | visualradio | Merkinnät | Syndicated content | Tähän päivään (6.12.2006) kuuluvat kynttilät ikkunassa. Kaduilla marssivat sotilaat suorissa riveissä. Paraatit ovat osa tätä päivää, sotilaat kuuluvat tämän päivän katukuvaan. Itsenäisyys on hankittu monta kertaa ja suurella vaivalla. Telkkarista tulee usein Tuntematon Sotilas. En ole lukenut aamun lehtiä. Tätä päivää ei juhlita samppanjalla, ilotulituksilla, kesähelteellä riemuiten, kuten Ranskassa, jossa heidän päivänsä osuus kuumaan kesäpäivään. Olen viettänyt ranskalaista itsenäisyysjuhlaa, siellä monta kertaa, viimeksi pienessä rantakaupungissa, Cassisissa, lähellä Marseilleä.

Meillä itsenäisyyden juhlapäivä on totinen tapahtuma. Valtakunnan pääjuhla on presidentillinen. Kemujen isäntänä (emäntänä) on tänä iltana Tarja (vaan = demokratiaa). Kansalaiset katselevat telkkarista tavallisesta poikkeavia naisten pukuja, mekkoja ja herrojen frakkeja. Linnassa tarjotaan kuuluisaa boolia ja syötäväksi maukasta lähiruokaa Kainuusta ja Lapista. Itsenäisyyteemme liittyvät sodat ja menetykset. Tänä iltana emme tarvitse jännittää, tuleeko Susanna linaannan? Kohokohdaksi ennustaisin Lordit-jäsenten saapumista Tarjan eteen ilman naamareita. Porukat pokkaavat ja niiavat, jotkut eivät kättele naista. Tapoja on monenlaisia. Pääministerimme harmaita kasvoja valaisevat taatusti räiskyvät salamavalot. Outoja ovat ranskalaiset. Chirac nimitti maallemme seksikkäimmän miehen. Hänestäkö seuraava missi-/misterkeisari? Antaisivat naisten tehdä valintoja oman mielensä mukaan. Toivottavasti joku töppää, muuten huomenna ei ole lööppejä. Romansseja kaivataan lisää. Lehtitalot tarvitsevat entistä parempia ja viihdyttävämpiä juttuja, muuten printti katoaa.

Olemme taistelleet, jälleenrakentaneet ja kokeneet kovia, yrittäneet ja tehneet paljon työtä. Itsenäisyyttä vietetään mielestäni aina nöyrällä mielellä, hattu kourassa, sankarihaudoilla käyden. Kansakuntamme Isät ja Äidit ovat rakentaneet meille maan. Isovanhempamme taistelivat itsenäiseksi julistautuneen köyhän maan suunnasta. ”Vårt Land är fattigt och skall så bli…” ennakoi runoilija futurologi J.L Runeberg. Aamulla kuulin radiosta Wieder Instituutin tutkimuksesta, joka asettaa Suomen samaan vaurausluokkaan kuin Puola ja Meksiko. Ilman verta, hikeä ja kyyneleitä tähän ei ole tultu.

Nokiassa ja Nokiastakin on taisteltu. Viisi päivää itsenäisyyspäivän jälkeen 11.12.1988 Kari Kairamo ampu itsensä Espoossa: teki oman ratkaisunsa. Nokia oli silloin kuilun partaalla. Kairamo antoi suomalaisille uuden käsitteen päivittäiseen kielenkäyttöön: kännykkä. Kauppasota jatkuu maailmanlaajuisena. Meikäläisen itsenäisyyspäivässä on pitkäperjantain laahaavaa tunnelmaa. Hiljainen, haikea surumielisyys valtaa mielen. Katson ulos ikkunasta, kuulen ääniä, ambulanssi kiitää kohti itää, E18 tielläkö jälleen onnettomuus, siniristilippu liehuu kaupungintalon pihassa olevassa lipputangossa, Loviisan torilla ei ole kalakauppiasta, ei lapinjärveläistä vihannesmyyjää. Kukkatarha Surprise’kin on torilla vasta lauantaina. Puistossa on ruskeita lehtiä maassa, lunta ei ole ollut moneen viikkoon, ulkona sataa tihruttaa. Toria reunustavien talojen ikkunoissa on kynttilöitä. Kaupungissamme on hiljaista. Toivotan hyvää, hauskaa, rauhallista, turvallista ja riemukasta itsenäisyyspäivää!