perjantai 23. kesäkuuta 2006

Kertomusten puute ja uudistuminen

Tukholmassa mietin vuonna 1988 projektitoimistossamme asioita, jotka näyttävät toistuvan, kun uudet yritykset tähtäävät uusille markkinoille:
  1. Miksi ei ole mitään sanottavaa?
  2. Mihin argumentit ovat kadonneet?
  3. Miksi puheet pyörivät tekniikassa ja sen rajoituksissa?
  4. Miksi olemattomaan tarinaan kyllästyy niin nopeasti?
  5. Mitä kehittäjien ja yrittäjien päässä vilistää?
KIIRE - PAINEET - VAATIMUKSET - JOS EI OLE AIKAA PYSÄHTYÄ

Toimiva asiakassuhde vaatii paljon yhdessä tekemistä, yhteisiä kokemuksia. Nykyään yhteyksiä ja yhteisöjä pystyy uuden tekniikan avulla rakentamaan myös verkossa. Verkko voi toimia symbolisena kaverin ja kumppanina.
  1. Taivaskanavat olivat silloin nousussa
  2. Uusien, uniikkien ja lyhyiden teosten luominen yleistyi
  3. Identiteetin rakennuspuut poimittiin tavarakulttuurista: merkkien nousu kiihtyi
  4. Rockvideo nauroi historiallisella muodolle, toi nopean leikkauksen
  5. Perintesen kertovan elokuvan keinot hajoitettiin tehokkaasti
  6. Viestinnän uudet välineet tulivat silloin käyttöön
  7. Kaivauduimme itse ilmöön: jatkuva lupaus täyttymyksestä oli sen ajan uhoa
  8. Passivisten pelureiden päätyraja alkoi jo silloin häämöttää
  9. Kuvapyörteissa juonta ei enää selitetty loppuun asti
  10. Silloin ei oltu valmeen koosteen orjia - nythän meillä on joka kanavalla formaatteja
  11. Nokia oli jo silloin nousussa: ruotslaiset lanseerasivat "management by perkele!" käsitteen, joka liitettiin Nokiaan
  12. Synnytettiin kuvia suuresta kanavaperheestä
  13. Luovia ohjasi vapauden kaipuu: sai tehdä, mitä ikinä halusi
  14. ALE miellettiin tavaran alennustilaksi
  15. Hullunkuriset pakkaukset hämäsivät
  16. Lujaa mentiin, että pysyttiin trendien kyydissä


Lähetä kommentti